Lilla Saaristo
Pienet asiat ovat isoimpia!

Suomalaisen laadun mahalasku?

Olemme tunnettuja osaamisestamme. Pieni maamme tunnetaan sivistysvaltiona, korruptiovapaana ja
luotettavana kumppanina. Mitä on tapahtunut?

Olemme saaneet lukea toistuvia kirjoituksia epäkohdista eri elämänalueilta yhteiskunnastamme. Vanhusten
hoivasta kaikki alkoi, kupla puhkesi ja sitten padot aukesivat. On kuin kokonainen pieni Suomi olisi saanut
äänensä takaisin, onneksi. Tilanne on viestien mukaan vaikea monilla työpaikoilla. Ihmiset tekevät työtä,
jota osaisivat tehdä paremmin, jos voisivat. Tilanteessa kärsivät hoivattavat ja kasvatettavat sekä heidän
lähipiirinsä. Kierre on valmis; mikäli yksi henkilö kokee vääryyttä, se kertautuu. Syntyy pahoinvointia, mikä
heikentää elämänlaatua ja onnellisuutta. Maailman onnellisimman kansan onnellisuutta ei saa heikentää!

Kaiken takana on laatutyhjyys.

Nykyään koko laatu-sanaa kuulee harvemmin kuin ennen. Sen tilalle ovat tulleet strategiat ja tehokkuus.
Laatu on lupauksen täyttämistä. Se syntyy osaamisesta ja tahtomisesta. Laatu on arvopohjasidonnaista
ammattietiikkaa, vahvaa osaamista sekä korkeaa moraalia – sivistystä. Herää kysymys: Onko nykyään riman
alittamiselle hiljainen hyväksyntä?

Yksi suomalaisen laadun ongelma on turhan reippaassa etenemisessä. Kun tulee ongelma, sen
ratkaisemiseen tarvitaan prosessikaaviot sekä muutaman portaan esimiehen kautta asian edistäminen.
Siten epäkohta muuntuu, keventyy ja lopulta viesti, joka olisi ollut ratkaistavissa välittömin toimin, jää
olemaan, pinnan alle kytemään. Samanaikaisesti katse käännetään kohti tulevaa ja siirrytään peiliin
katsomatta seuraavaan aiheeseen.

Pitäisi uskaltaa pysähtyä arvioimaan tilanteita, epäonnistumisia ja onnistumisia. Tulisi ymmärtää, että
toimintojen arviointi systemaattisesti laadun kautta on sivistysvaltion elinehto. Mutta laadun arviointi ja
pysähtyminen vaativat aikaa, jota meillä ei monen mielestä työelämässä tällä hetkellä ole. Kun ei ole aikaa,
ei ehditä havaita epäkohtia tai onnistumisia. Eikö meillä ole aikaa ajatella, keskittyä, keskustella ja tehdä
muutoksia epäterveisiin tapoihimme?

Usein sanotaan ”aika hoitaa”. Pitäisi pohtia, tuottaako lause laatua. Mikäli tuottaa, sen voi hyväksyä.

Koska resurssit eivät ole rajattomia, on uskallettava nähdä asiat, joiden tekeminen ei ole välttämätöntä.
Tulisi katsoa kokonaisuutta ja keskittyä olennaiseen. Ihmisten kanssa toimittaessa olennainen on
löydettävissä helposti: lepo, hygienia, ravinto, ihmissuhteet ja toiminta-alueen aktiviteetit.

Katsotaanpa kohti positiivista. Nyt meillä on tilaisuus pysähtyä, käydä keskustelua, arvioida laatua ja
muuttaa toimintamallejamme. Nyt voimme ajatella ja arvioida. Minne olemme näillä toimilla menossa ja
minne voisimme olla menossa laatua parantavalla toiminnalla. On keskityttävä parantamaan laatua ja
löytää ydin.

Laadun arviointi tulee ottaa vakavasti ja resursseja tulee kohdentaa oikein tietoon perustuen. Laatu luo
tehokkuutta vaikuttamalla inhimilliseen pääomaan. Esimerkiksi ikäihmisten hoivan laadun parantaminen
tarkoittaa ikäihmisen arvostusta, kunnioitusta, yksilölliseen kohtaamiseen panostamista. Vaikutukset ovat
laajalti ihmisyyden arvon tunnistamisessa. Meidän tulee löytää ihminen ja inhimillisyys vahvaksi perustaksi
kaikelle toiminnallemme. Jos lukee kotiläksyt hyvin nyt, moni kustannuspiikki kevenee tulevaisuudessa.

Laadukkuuden turvaa vahva ymmärrys ja osaaminen. Nyt vaaditaan järjestäjätahojen, ylimpien
johtoportaiden sekä yksittäisten johtajien korkeaa osaamista ja kykyä nähdä laatutekijät. Laatuosaamista
on vahvistettava koulutuksen ja lainsäädännön avulla sekä luotava vahva laadun arviointijärjestelmä. Näin
vältetään jatkossa nämä laadulliset mahalaskut.