Lilla Saaristo
Pienet asiat ovat isoimpia!

Yrittäjyys kuntien voimavara

Yrittäjyys luo työtä ja toimeentuloa yli 1,4 miljoonalle suomalaiselle. Yrittäjyyden kautta syntyy työpaikkoja,
joista suurin osa syntyy tällä hetkellä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Työtä luodaan valtaosin alle 10
henkilön yrityksissä, joita on 93% koko yrityskannastamme.

Yksinyrittäjien, joita on valtaosa, n. 65 % kaikista yrityksistä, merkitys koko kansantaloudessa on kasvanut
voimakkaasti. Yksinyrittäjien määrän lisääntyminen kymmenillä tuhansilla on merkittävin
työmarkkinoittemme rakennemuutos. Yksinyrittäjyys pitää monen pienen kunnan ”käynnissä” varmistaen
palvelurakenteen. Samalla pienessä kunnassa työllistymisen ehto voi olla yrittäjyys.

Selvästi yli puolet Suomen yrittäjistä on yksinyrittäjiä, jotka ovat hyvin sitoutuneita omaan ammattiinsa.
Valtaosa yksinyrittäjä työskentelee viikossa yli 50 tuntia ja pitää lomaa alle viikon tai ei ollenkaan. Yrittäjyys
on voimavara koko yhteiskunnalle, tästä huolimatta lähes puolet yksinyrittäjistä ansaitsee bruttona alle
2000 euron kuukaudessa ja pienituloisia on jopa viidennes

Yksinyrittäjien asema ja olosuhteet on otettava paremmin huomioon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Yrityslainsäädäntö on laadittava pienet ensin -periaatteen mukaisesti pienimmille yrityksille sopivaksi ja
sääntelyä tulee purkaa. Verotuksen on oltava kannustava, sosiaaliturva parempi ja työntekijöiden
palkkaamisen kynnys matala.
Kuntien on turvattava yrittäjyyden mahdollisuudet yritysvaikutusten arvioinnin ja hankintaosaamisen
kautta. Yritysvaikutusten arviointi tarkoittaa ennakoivaa, systemaattista ja vahvaa yhteistyötä oman alueen
yritysten kanssa.

Tulevaisuuden Suomi on nähtävä yrittäjämyönteisenä mahdollisuuksien maana. Suomi tarvitsee nyt ja
tulevaisuudessa yrittäjiä ja yrityksiä, koska yrittäjyys luo työtä ja kasvua. Tämä tarkoittaa yrittäjyyden
edellytysten ja erityisesti yksinyrittäjien aseman parannuksia.

Varhaiskasvatus on investointi!

Varhaiskasvatuksen päivää on vietetty jo 30 vuotta. Tänä vuonna Varhaiskasvatuspäivää vietetään 21.
maaliskuuta teemalla varhaiskasvatuksen opettajan työ tulevaisuudessa. Päivän tavoitteena on tuoda
varhaiskasvatuksen opettajan ja erityisopettajan arvokas työ sekä merkitys näkyväksi. Viime vuosina
varhaiskasvatuksen opettajan pedagoginen vastuu ja asiantuntijuus on vahvistunut. Varhaiskasvatuksen
opettajan yhteys korkeaan varhaiskasvatuksen laatuun on ymmärretty.

Varhaiset elämänvuodet ovat kaiken perusta ja siksi on yhteiskunnallisesti merkityksellistä panostaa
varhaiskasvatukseen. Yksi satsattu euro varhaiskasvatukseen tarkoittaa seitsenkertaista tuottoa
tulevaisuudessa. Tämän vuoksi meidän tulee vahvasti panostaa varhaiskasvatukseen luopumalla asteittain
varhaiskasvatusmaksuista.

Varhaiskasvatus on lapsen sivistyksellinen oikeus, jota toteuttavat ammattitaitoiset varhaiskasvattajat.
Työn perustan muodostavat varhaiskasvatuslaki, varhaiskasvatussuunnitelma, lapsen oikeuksien sopimus
sekä osin perustuslaki. Toiminta on pedagogisen osaamisen kautta suunniteltua, tavoitteellista ja perustuu
lasten kehityksen ja oppimisen havainnointiin sekä osallisuuteen. Jokaisessa varhaiskasvatuksen ryhmässä
on oltava riittävästi pedagogisesti koulutettua henkilöstöä, sillä toiminnan pedagogisuus on edellytys työn
onnistumiselle.

Varhaiskasvatuksen asiantuntijana tiedän mistä puhun. Varhaiskasvatus on pienistä hetkistä koostuvia
mahdollisuuksia oppia ja kehittyä. Nämä ovat hetkiä, joina lapsille tarjotaan heidän lähtökohdistaan
riippumattomat ja tasa-arvoiset mahdollisuudet. Tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus ovat keskeisiä arvoja,
jotka ohjaavat kasvatus- ja opetusalojen toimintaa.

Varhaiskasvatuksen avulla vaikutamme tulevaisuuteen. Lapsemme tarvitsevat vahvan perustan
hyvinvoinnille ja oppimiselle. Syrjäytymisen ehkäisemiseen vaikuttaminen on tutkimusten mukaan
aloitettava jo varhaisvuosina. Tämän vuoksi on tärkeää, että perheille tarjotaan yhdenvertaiset
mahdollisuudet osallistua varhaiskasvatukseen. Jokainen laadukkaaseen varhaiskasvatukseen sijoitettu
euro maksaa kyllä itsensä takaisin.

Lainaten Olli Luukkaisen (OAJ) sanoja:
”Pienet, alle kouluikäiset lapset tarvitsevat pedagogisesti koulutetut, osaavat ja sensitiivisyyden merkityksen ymmärtävät opettajat.
Ei ole yhdentekevää kuka opettaa lasta tavoitteellisesti toimimaan ryhmässä ja säätelemään tunteitaan, kenen kädet auttavat pukeutumaan tai silittävät kannustavasti.”

 

Lasten ja nuorten hyvinvointiin on panostettava!

Uutisointi on viime päivinä tuonut esiin lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien huolien kasvusta. Lasten mielenterveyteen liittyvä tutkimus on otettava käyttöön. On löydettävä uusia ratkaisuja, joilla lasten ja nuorten elämänlaatua voidaan parantaa. Suomessa on 90 000 lasta, jotka tarvitsevat psykiatrista hoitoa. Lasten ahdistuneisuus ja masentuneisuus on lisääntynyt. Näiden asioiden kanssa emme ole yksin. Muualla maailmalla on samansuuntaisia merkkejä siitä, että henkinen kuormitus kasvaa uhkaavasti yhä nuorempien lasten kohdalla.

On tuotava tieto tähän hetkeen ja panostettava voimakkaasti lasten ja nuorten hyvinvointiin teoin. Teot ovat kohtaamiseen liittyviä. Jokaisen lapsen ja nuoren tulee saada päivittäin aitoja kohtaamisia ympärillä olevilta aikuisilta. Lasten ja nuorten tulee löytää omia vahvuuksiaan turvallisesti. Tämä tarkoittaa, että jokaiselle lapselle ja nuorelle tarjotaan rajat sekä rakkaus.

Lapsen elämä ei voi keskittyä yhteen asiaan, kuten harrastaminen tai digilaitteen kanssa vietetty aika. Aikuisen tehtävänä on vaalia lapsuutta ja nuoruutta erityisenä elämänvaiheena, jossa lapsi ja nuori kokeilee ja erehtyy turvallisissa olosuhteissa. Jokainen aikuinen on vastuussa lapsuuteen ja nuoruuteen ohjaamisesta turvallisin, arvostavin keinoin. Nämä keinot kuuluvat mielestäni aikuisen työkalupakkiin: huomaa lapsi ja näe nuori.

Aikuisten tehtävänä on tarjota hyviä hetkiä lapsen ja nuoren elämään ja ohjata vahvasti vastuullisuuteen yhteiskunnassamme. Huomaamalla lapsen ja näkemällä nuoren, vahvistamme lasten ja nuorten uskoa sekä omaan itseensä että ympäröivään suomalaiseen yhteiskuntaan.  Tämän vuoksi aikuisten rooli tulee olla vahva ja välittävä.

Panostukset lasten ja nuorten hyvinvointiin ovat käsissämme. Meidän tulee käyttää tutkittua tietoa sekä käytännön osaamista, jotta voimme panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin riittävästi ja ennaltaehkäisevin keinoin. Pitkittäistutkimukset kertova, että varhaiseen lapsuuteen sijoittaminen tuottaa moninkertaisen hyödyn. Siksi oikea-aikaisiin tukitoimiin ja riittävään ammatilliseen henkilöstöön on sijoitettava koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. Tämä tarkoittaa myös inkluusion tuomien vaikutusten tarkempaa arviointia. Pienryhmissä työskentelemiseen on satsattava, sillä se on eräs merkittävä hyvinvointia lisäävä tekijä ja kasvattaa vastuullisuuteen. Hyvinvoiva yksilö kantaa vastuunsa ympäristöstä, itsestään ja toisistaan. Tämän vuoksi lasten ja nuorten hyvinvointiin panostaminen tulee olla yksi keskeisimmistä valtakunnallisista tavoitteista.

Kohti lapsi- ja perhemyönteistä Suomea

Lapsissa on Suomen tulevaisuus. Tavalliseen suomalaiseen arkeen tarvitaan nyt tekoja, jotka rakentavat
lapsi – ja perhemyönteisyyttä. Hyvät teot lasten parhaaksi tulee nähdä laajemmin yhteiskunnallisesta
näkökulmasta. Lapsimyönteisiä tekoja ovat perhevapaauudistukset, työelämän joustot sekä
asenneilmapiiriin vaikuttaminen poliittisten päätösten avulla.

Lapsi- ja perhemyönteisyys on keino vaikuttaa yhteiskunnan tilaan huomattavasti enemmän kuin
keskusteluissa on tullut esiin. Työelämän joustojen tarjoaminen tuottaa enemmän mahdollisuuksia
jokaiselle, ei vain lapsiperheille. Joustavien mahdollisuuksien rakentaminen lapsiperheiden näkökulmasta
edistää monipuolisesti eri elämäntilanteissa olevien ihmisten elämänlaatua. Siksi perhemyönteisyys on
erinomainen lähtökohta tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen yhteiskuntaan.

Voimme vaikuttaa työelämän ja vapaa-ajan sujuvaan yhdistämiseen. On luotava toimivia malleja ja
vähennettävä byrokratiaa. Tavoitteena tulee olla joustavat yhteiskunnalliset rakenteet työn ja vapaa-ajan
yhteensovittamiseksi. Tämä tarkoittaa tasa-arvoisuutta edistäviä vaihtoehtoja; taloudellisesti kannattava
osa-aikainen työ, kannustavat palkkausjärjestelmät ja pienyrittäjyyden mahdollistaminen.

Perheiden hyvinvointi on yhteiskuntamme vahva kivijalka sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Jokainen
jaksava perhe kartuttaa euroja yhteiskunnan säästöpossuun. Perhemyönteisillä päätöksillä vaikutetaan
positiivisesti syntyvyyteen, lisätään perheiden hyvinvointia sekä ennaltaehkäistään syrjäytymistä. Näiden
toimien seurauksena voimme edistää työvoiman saantia. Lapsi- ja perhemyönteisyys on päätös luottaa
Suomen tulevaisuuteen ja rakentaa mahdollisuuksien Suomea.

Suomalaisen laadun mahalasku?

Olemme tunnettuja osaamisestamme. Pieni maamme tunnetaan sivistysvaltiona, korruptiovapaana ja
luotettavana kumppanina. Mitä on tapahtunut?

Olemme saaneet lukea toistuvia kirjoituksia epäkohdista eri elämänalueilta yhteiskunnastamme. Vanhusten
hoivasta kaikki alkoi, kupla puhkesi ja sitten padot aukesivat. On kuin kokonainen pieni Suomi olisi saanut
äänensä takaisin, onneksi. Tilanne on viestien mukaan vaikea monilla työpaikoilla. Ihmiset tekevät työtä,
jota osaisivat tehdä paremmin, jos voisivat. Tilanteessa kärsivät hoivattavat ja kasvatettavat sekä heidän
lähipiirinsä. Kierre on valmis; mikäli yksi henkilö kokee vääryyttä, se kertautuu. Syntyy pahoinvointia, mikä
heikentää elämänlaatua ja onnellisuutta. Maailman onnellisimman kansan onnellisuutta ei saa heikentää!

Kaiken takana on laatutyhjyys.

Nykyään koko laatu-sanaa kuulee harvemmin kuin ennen. Sen tilalle ovat tulleet strategiat ja tehokkuus.
Laatu on lupauksen täyttämistä. Se syntyy osaamisesta ja tahtomisesta. Laatu on arvopohjasidonnaista
ammattietiikkaa, vahvaa osaamista sekä korkeaa moraalia – sivistystä. Herää kysymys: Onko nykyään riman
alittamiselle hiljainen hyväksyntä?

Yksi suomalaisen laadun ongelma on turhan reippaassa etenemisessä. Kun tulee ongelma, sen
ratkaisemiseen tarvitaan prosessikaaviot sekä muutaman portaan esimiehen kautta asian edistäminen.
Siten epäkohta muuntuu, keventyy ja lopulta viesti, joka olisi ollut ratkaistavissa välittömin toimin, jää
olemaan, pinnan alle kytemään. Samanaikaisesti katse käännetään kohti tulevaa ja siirrytään peiliin
katsomatta seuraavaan aiheeseen.

Pitäisi uskaltaa pysähtyä arvioimaan tilanteita, epäonnistumisia ja onnistumisia. Tulisi ymmärtää, että
toimintojen arviointi systemaattisesti laadun kautta on sivistysvaltion elinehto. Mutta laadun arviointi ja
pysähtyminen vaativat aikaa, jota meillä ei monen mielestä työelämässä tällä hetkellä ole. Kun ei ole aikaa,
ei ehditä havaita epäkohtia tai onnistumisia. Eikö meillä ole aikaa ajatella, keskittyä, keskustella ja tehdä
muutoksia epäterveisiin tapoihimme?

Usein sanotaan ”aika hoitaa”. Pitäisi pohtia, tuottaako lause laatua. Mikäli tuottaa, sen voi hyväksyä.

Koska resurssit eivät ole rajattomia, on uskallettava nähdä asiat, joiden tekeminen ei ole välttämätöntä.
Tulisi katsoa kokonaisuutta ja keskittyä olennaiseen. Ihmisten kanssa toimittaessa olennainen on
löydettävissä helposti: lepo, hygienia, ravinto, ihmissuhteet ja toiminta-alueen aktiviteetit.

Katsotaanpa kohti positiivista. Nyt meillä on tilaisuus pysähtyä, käydä keskustelua, arvioida laatua ja
muuttaa toimintamallejamme. Nyt voimme ajatella ja arvioida. Minne olemme näillä toimilla menossa ja
minne voisimme olla menossa laatua parantavalla toiminnalla. On keskityttävä parantamaan laatua ja
löytää ydin.

Laadun arviointi tulee ottaa vakavasti ja resursseja tulee kohdentaa oikein tietoon perustuen. Laatu luo
tehokkuutta vaikuttamalla inhimilliseen pääomaan. Esimerkiksi ikäihmisten hoivan laadun parantaminen
tarkoittaa ikäihmisen arvostusta, kunnioitusta, yksilölliseen kohtaamiseen panostamista. Vaikutukset ovat
laajalti ihmisyyden arvon tunnistamisessa. Meidän tulee löytää ihminen ja inhimillisyys vahvaksi perustaksi
kaikelle toiminnallemme. Jos lukee kotiläksyt hyvin nyt, moni kustannuspiikki kevenee tulevaisuudessa.

Laadukkuuden turvaa vahva ymmärrys ja osaaminen. Nyt vaaditaan järjestäjätahojen, ylimpien
johtoportaiden sekä yksittäisten johtajien korkeaa osaamista ja kykyä nähdä laatutekijät. Laatuosaamista
on vahvistettava koulutuksen ja lainsäädännön avulla sekä luotava vahva laadun arviointijärjestelmä. Näin
vältetään jatkossa nämä laadulliset mahalaskut.