Lillan blogi – Lilla Saaristo

Korona-aikanakin lapsuus on turvattava – On varmistettava, ettei kukaan putoa kelkasta

Julkaistu 6.3.2021, Uutisvuoksessa

Koronapandemialla on ollut monenlaisia vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin ja oppimiseen. Jo 75 prosenttia lapsista ja nuorista on kokenut opinnoissa pärjäämisensä hankaloituneen sekä kokenut hyvinvointinsa heikentyneen.

Pandemia on haastanut meidät kaikki purkamaan vanhoja rutiinejamme ja luopumaan tutusta ja turvallisesta normaalista. Elämme nyt hetkeä, jossa tulee luoda uusia kekseliäitä keinoja ohjaamiseen, kohtaamiseen ja oppimisen edistämiseen.

Meidän on turvattava lapsuus. Emme saa antaa koronakriisin vaikuttaa lasten ja nuorten elämään ja oppimiseen pitkäkestoisesti, pahimmillaan vuosikymmenien ajan.

Lapsillamme on oikeus oppia ja saada tarvitsemaansa kasvun tukea, ja laadukas varhaiskasvatus ja perusopetus ovat tässä kriittisen tärkeitä. Me voimme vaikuttaa tähän yhdessä ja systemaattisesti lapsivaikutuksia arvioiden ja kekseliäitä palveluja tarjoten.

Mielestäni kasvatus- ja opetustilanteiden osallisuus ja kuunteleva ohjaus ovat avainasemassa. On varmistettava, ettei kukaan putoa kelkasta.

On tarjottava henkilökohtaista ohjausta ja vahvistettava yhteistyötä verkostojen välillä. On ideoitava uutta ja luotava yhteisiä pedagogisia toimintatapoja. Näin tuetaan koko perhettä.

Kunnan tärkein tehtävä on pitää huolta lapsista, siis sijoittaa kestävään tulevaisuuteen. Olisiko Pelle Pelottoman kekseliäisyydestä ja Nalle Puhin lempeydestä apua?

Lilla Saaristo

kuntavaaliehdokas 2021 (kok.)

Imatra

Kasvatuksen ja koulutuksen puolella

Imatralla tehdään työtä hyvän koulupolun turvaamiseksi. Fasiliteetit on laitettu systemaattisesti kuntoon uusia rakennuksia rakentamalla. Seuraavaksi tulee panostaa pedagogiikkaan.

Tämän vuoksi valmistelin yhdessä puolueemme opettajaryhmän kanssa aloitteen. Halusimme vahvistaa lasten ja nuorten kasvun ja oppimisen mahdollisuuksia sekä rakentaa Imatran kaupungissa henkilöstöllemme motivoivaa työympäristöä systemaattisesti ja suunnitelmallisesti.

Halusimme ottaa kantaa kasvatuksen ja opetuksen toimintaympäristön muutokseen, uusien koulukeskusten pedagogisiin ratkaisuihin, oppimis- ja ihmiskäsitykseen kuten myös vaikuttavuuteen ja tuloksellisuuteen.

Miksikö? Siksi, että jokainen lapsuuteen käytetty euro tuo sen 7 kertaisesti takaisin. Siksi tämä pedgogiikkaan panostaminen on erittäin tärkeä asia. Kaupungin virkamiesten toimesta on valmistelussa tehty ansiokasta työtä luoden uutta Imatralaista mallia varhaiskasvatus ja -opetustyöhön.

Olen iloinen, että Imatralla päätettiin suhtautua vahvasti ja vastuullisesti aloitteen asioihin. Päätettiin investoida entistä enemmän pedagogiseen suunitteluun ja siten vahvistaa Imatran houkuttelevuutta työnantajana ja kasvatuksen ja koulutuksen tarjoajana.

Imatralla oli valtuustokauden alussa odottavat tunnelmat, sillä vastuulliset koulurakentamisen päätökset oli tehty aiemmin ja ennakoiden. Moni oli tuolloin muutosta vastaan. Mutta kun valtustokauden aikana kohtasimme sisäilmaongelmia ja näimme tilastoja oppilasmääristä, havaitsi jokainen, että ajoissa tehdyillä päätöksillämme oli suuri positiivinen merkitys.

Tänä vuonna Imatralla valmistuu viimeinen eli kolmas koulukeskus. Koko kouluverkko on uudistunut. Tämän mahdollisti edellisen valtuustomme päätös. Nyt tämä päätös viimeistellään luomalla suunitelmallinen ja pedagogista laatua varmistava malli.

Tämän päätöksen tulee varmistaa hyvä kasvatus, opetus ja ohjaus Imatralla sekä tarjota henkilöstölle hyvä ja motivoiva työympäristö. Nämä asiat vahvistavat Imatran vetovoimaa ja pitovoimaa nyt ja tulevaisuudessa.

Lilla Saaristo, Imatran kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen ja vanhempaintoimikunnan jäsen sekä kuntavaalien ehdokas 2021

Kulttuurin merkitys on erityinen

Tämän viikon menetyksiä kulttuurin alalta. Sinikka Nopola ja Pave Maijanen.

Sinikka Nopola
oli lastenkulttuurin kiistaton taituri, joka loihti taianomaisen maiseman teksteillään ilahduttaen ja uudistaen lastenkulttuuria Suomessa. Ennenkaikkea innoitun hänen humoristisesta tavastaan käsitellä arkea ja ongelmia.

Jos haluat iloa ja mielenrauhaa ’ihanankamalaan’ arkeen, katso leffoja Risto Räppääjä sekä Heinähattu ja Vilttitossu, joita hän Tiina-sisarensa kanssa kirjoitti.

Pave Maijanen
oli eläessään uskomaton ja monipuolinen musiikkitaituri. Hän jää elämään musiikkinsa kautta edelleen. Paven biisejä kuuntelin ja tapailin nuorena sekä pianolla että kitaralla ja joitakin soiteltiin ensimmäisten bändienkin kanssa. Myös nuorten bändikoulun opettajana toimiessani Paven biisit olivat kova juttu, ajatonta musiikkia siis.

Kulttuurin merkitys on erityinen ihmisten elämässä, tunteiden käsittelyssä, vaikeuksien aikana ja yksinäisyydessä.

Kulttuurin eri muodot vahvistavat ihmisen kykyä empatiaan, kohtamiseen ja ymmärtämiseen. Siksi olen vahvasti kulttuurin puolella. Kulttuuri auttaa, sivistää ja voimistaa. Kulttuuri on edullista arjen terapiaa, josta kaikki hyötyvät.

Mikä on sinun oma suosikkisi?

Kuunteletko musiikkia, tanssitko, luetko, käytkö teatterissa tai leffoissa? Soitatko bändissä vai laulatko suihkussa?

Annatko lapsille lahjaksi aikaa kulttuurille? Laulatko lapsen kanssa yhdessä? Käytätkö häntä lastenkonsertissa? Luetko hänelle satuja? Leikitkö hänen kanssaan mielikuvitusleikkejä?

Innostatko lasta elämyksiin? Annatko nuoren popittaa ja jammailla musiikin tahtiin? Jätätkö hänelle kirjoja ja lehtiä tarjolle? Löydätkö hänen suosikkiartisteistaan jotakin hyvää?

Moni asia elämässämme liittyy kulttuurin kokemukseen. Tämän vuoksi päätöksenteossa on luotava kulttuurille mahdollisuuksia.

Myönteinen asenne kulttuurin mahdollistamiseen on tärkeä osa hyvinvoivan yhteiskunnan tulevaisuutta. Tämä tarkoittaa kirjastoja, teattereita, musiikin ja taiteiden opiskelu- ja harrastamismahdollisuuksia.

Kulttuuri koetaan joskus ylimääräiseksi kulueräksi. Sitä se ei ole. Kulttuurintekijät ovat voimavara, jota ilman emme voi elää.

Tulevaisuudessa robotit voivat hoidella matemaatikkojen osuuksia, mutta luovuuden ja kulttuurin alalla toimivat ihmisyyden lait.

Teknologia ja tekoäly, joiden kehittyminen on päivänselvää, eivät voi ottaa haltuunsa kulttuurin taitoa; vahvaa kokemustamme, jossa tunne, elämys, empatia ja karisma saavat ihomme kananlihalle.

@LillaSaaristo
#Kuntavaalit2021

Nuorille enemmän!

Yksi toiveeni on lasten ja nuorten elämänlaadun parantaminen. Tämä tarkoittaa nuorten kuulemista, osallisuutta ja tekoja.

Mitä nuoret toivovat?

Onko nuorille riittävästi mukavaa toimintaa? Ovatko hengailupaikat mieleisiä ja sopivan rentoja? Onko kunnan palveluiden tarjonta nuorille sopivalla tavalla toteutettu?

Nuorisotilojen sijainti ja henkilöstön määrä vaikuttavat merkittävästi nuorten tulevaisuuteen. Turvalliset olosuhteet, aikuisen läsnäolo, yhdessä tekeminen ja luottamus ovat asioita, mitkä edistävät tutkimusten mukaan nuorten hyvinvointia.

Olen vaikuttanut nuorten elämään monissa rooleissa.

Päätöksentekijänä olen tarkastellut lukuja ja tulevaisuusvisioita. Olen nähnyt luvut, joiden mukaan lapsimääärä vähenee ja rakennukset vanhenevat kovaa vauhtia. Olen nähnyt sisäilmaongelmat, peruskorjausmiljoonat ja vuosikuluennusteet ja niiden vaikutukset lapsiin ja nuoriin.

Lapset ja nuoret tarvitsevat puhtaat ja terveet tilat sekä mahdollisuuksia kokoontua ja harrastaa. Kannatan mallia, jossa rahaa on käytetettävissä lapsille ja nuorille eli perheille, asukkaillemme, kuntalaisille.

Kannatan palveluiden keskittämistä uusiin tiloihin, kun se luo hyvinvointia. Luin ilolla uutista, jossa kerrottiin nuorisotilojen vetävän jopa satoja perjantai- illan aikana. Tämä osoittaa, että päätökset ovat olleet oikeita.

Kävin itse koulun pihamaalla jututtamassa nuoria lauantai-iltana. Heitä oli tuolloin paikalla reilusti, vaikka tilat eivät olleet avoinna. He olivat iloisia ja reipaita. Nuoret tulivat juttelemaan kanssani ja kohtaamisemme oli tärkeä hetki.

Nyt tavoitteni on mahdollistaa tilojen aukiolon laajentaminen ja jalkautuvan toiminnan kehittäminen. Voisiko tämä tapahtua lisäämällä yhteistyötä eri tahojen kanssa?

Tavoitteeni on ollut, että pystyisimme mahdollistamaan lapsille ja nuorille paikan, johon mennä jo aamulla ennen koulun alkua yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Nyt asiat näyttävät etenevän, koska tilat mahdollistavat tämän.

Uutisvuoksen uutinen kertoi, että nuorisopalvelut ovat järjestäneet aamutapaamisia, joissa on ollut tarjolla pientä purtavaa. Tämä on mielestäni todella tärkeää. On nuoria, joille aamiainen ei kotona maistu ja läksyihinkin tarvitsisi tukea. Voisiko tämä onnistua tulevaisuudessa koululla matalan kynnyksen palvelun kautta?

Olemme ottaneet hienoja askeleita lasten ja nuorten arkea huomioivaan toimintakulttuuriin. Se on tarkoittanut raskaita ja kipeitäkin päätöksiä. Mutta ilman näitä päätöksiä, emme olisi saavuttaneet yhteistä hyvää; terveitä ja puhtaita monikäyttötiloja lapsillemme ja nuorillemme. Samalla tilat ovat tarjolla aikille muillekin eri-ikäisille käyttäjille.

Uskon, että erilaiset käyttäjät löytävät paikkansa näissä tiloissa ja uusia yhteistyön muotoja löydetään pikku hiljaa. Uudet tilat ovat saavutettavissa monille myös esteettömyyden osalta.

Valtaosa päättäjistä on halunnut edistää hyvinvointia ja siten Imatran houkuttelevuutta. Kouluverkkouudistus on ollut suuri päätös, jolla on haluttu turvata terveelliset ja turvalliset oppimisympäristöt nyt ja tulevaisuudessa. Päätökset ovat esimerkillinen sijoitus, joka kohdistuu lapsiin ja nuoriin sekä opetus- ja ohjausalan henkilöstöön ensisijaisesti, mutta samanaikaisesti se tarjoaa perheille laadukkaat palvelut.

Sijoitus varhaiskasvatukseen kannattaa

Tukitoimet on satsattava varhaisiin vuosiin välittömästi.

Varhaiskasvatuksella on suuri merkitys elämässä pärjäämiselle. Voit kysyä, miksi?

Vastaus on, että alle kouluikäisen ihmisenalun kehityksen vauhti on lähes käsittämätön, jolloin kasvatusympäristöllä on suuri merkitys.

Lapsen hermostorakenne kehittyy voimakkaasti alle kouluikäisenä luoden pohjan elämälle. Lapsi kehittyy erityisen nopeasti alle kouluikäisenä ja tarvitsee tällöin paljon kehoa liikuttavia monipuolisia touhuja. Esimerkiksi leikkiminen, liikunta, laulaminen, tanssiminen, piirtäminen, maalaaminen ja kirjojen lukeminen ja kuunteleminen ovat tällaisia monipuolisia touhuja.

Lapsen elämään tulisi kuulua harjoitella turvallisesti elämää varten lapselle ominaisella tavalla, yhdessä. Erilaisten lautapelien ja pihapelien kautta rakennetaan yhteyttä muihin ihmisiin, kokeillaan pettymysten sietämisetä ja sääntöjen noudattamista sekä sitä, miten tullaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Lapsen tulisi nauttia hetkestä, saada hyppiä, nauraa ja höpsötellä.

Kun lapsi toimii lapsenomaisesti eli liikkuu, kulkee ulkoilmassa ja tekee kehollaan erilaisia asioita, hänen hermostonsa rakenne moninaistuu ja vahvistuu.

Varhaiskasvatuksen tehtävä on luoda edellä mainittu suotuisa ympäristö ja olosuhteet. Ammattitaitoisten henkilöstön toimesta lapsuudelle varmistetaan paras mahdollinen ympäristö.

Varhaiskasvatuksen toiminta on johdonmukaista, systemaattista ja jokaista pientä hetkeä syvällisemmin ymmärtävää. Juuri tähän ’näkymättömään’ osaamiseen perustuu työn tuloksellisuus. Taustalla on laaja osaaminen kehityksen kulusta, oppimisen ja kasvatuksen kokonaisuudesta, jota kuvataan varhaiskasvatussuunnitelmassa.

Kotikasvatuksella on toisenlainen rooli, siellä jaetaan arkea, tuetaan kasvua ja koetaan kiukkuja, sillä arkinen elämä lapsiperheessä on monien toimien ja toiveiden ristiaallokkoa.

Lapsen väsymys, hellyyden tarve, epävarmuus ja kasvukivut ovat vanhemmille kovia oman kasvunkin paikkoja. Vanhemmuudelle varhaiskasvatus on tukijalka, jonka avulla lapsen ja koko perheen arkea sujuvoitetaan.

Näin lapselle varmistetaan myös laaja-alainen tuki tarvittaessa. Ja liikkumalla, leikkimällä, pelaamalla, taiteilemalla sekä laulamalla voidaan korjata pulmia, joita nousee esiin pienen lapsen ollessa kyseessä.

Olipa kyseessä kehityksen viive tai lapsen käyttäytymisen pulma – siihen voidaan vaikuttaa tehokkaammin kuin milloinkaan tämän vaiheen jälkeen. Siksi satsaisin erittäin paljon varhaislapsuuteen.

Laatuaskel tarvitaan, mutta onko se oppivelvollisuusuudistus

Oppivelvollisuusiän nosto on pian totta. Eduskunta hyväksyi hallituksen esittämän oppivelvollisuuslain ja siihen sisältyvän oppivelvollisuusiän nostamisen 18 ikävuoteen. Samalla eduskunta hyväksyi myös toisen asteen tutkinnon suorittamisen maksuttomuuden.

Olen vankkumaton koulutuksen ja osaamisen puolestapuhuja. Kannatan viimeiseen saakka tasa-arvoa ja yhdenvertaista kohtelua. Tämän vuoksi minun tulisi riemuita muutoksesta, jossa jokaiselle annetaan takuu 2. asteen tutkinnon suorittamisesta. Mutta en hypi riemusta, sillä olen huolissani.

Uudistus on upea, mutta kokonaiskuva puuttuu. Olen kokenut 2. asteen opettaja, joten tunnen koulutuksen maailmaa vuosien ajalta. Resursseja on jatkuvasti pienennetty opetuksesta toisella asteella.

Millä tavoin resurssit riittävät jatkossa varmistamaan laadukkaan elinikäisen oppimisen polun varhaiskasvatuksesta 2. asteelle?

Sisältääkö uudistus laatuaskeleet?

Olen huolissani oppivelvollisuusiän laajentamisen toteuttamisesta.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 puuttui toisen asteen tutkinto 15 prosentilta 20-29-vuotiaista. He ovat jo ohittaneet oppivelvollisuusiän. Heitä tämä uudistus ei tavoita. Uudistus ei tavoita myöskään tukea tarvitsevia muissa ikäryhmissä.

Tutkimustulokset osoittavat, että toisen asteen tutkinto varmistaa pärjäämisen yhteiskunnassa, mutta nyt luomme uuden rakenteen nurinkurisella tavalla, kohdentamatta resursseja tuen tarvitsijoihin.

Oppivelvollisuusiän pidentämisen 129 miljoonasta eurosta vain 14 miljoonaa kohdistuu itse ongelmaan: oppimisen tukeen ja apuun. Noin 115 miljoonaa euroa menee opintonsa keskeyttävien kannalta hukkaan.

Tulkitsen tilastoja yksinkertaistaen. Varhaiskasvatuksen ulkopuolelle jää 30% lapsista, perusopetuksessa on syrjäytymisvaaarassa olevia lapsia 30% ja toisen asteen tutkinto jää suorittamatta 30%. Onko asioilla yhtymäkohtia? Pitäisikö tätä tutkia?

Olisin odottanut laajaa keskustelua ja tutkimuksia sekä laskelmia siitä, millä tavoin voisimme välittömästi ja vastuullisesti kohdentaa tukitoimet kaikille ikäryhmille, tälle 30% joukolle oikea-aikaisesti.

Mielestäni tukea tarvitsevat olisi pitänyt huomioida ensin. Ei tarvita kummoista matematiikkapäätä, jotta voi havaita pulman.

Kohdentamalla rahat itse ongelman hoitamiseen, lapset ja nuoret hyötyisivät ja vältyttäisiin lähes 100 miljoonan euron veronkiristyksiltä ja ostovoiman leikkauksilta.

Mielestäni on välittömästi tarkasteltava tukitoimien laaja-alainen riittävyys. Lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat päivittäistä tukea, on kaikissa ikäryhmissä.

Pystyykö oppivelvollisuuden muutos sujuvoittamaan rakenteita siten, että ohjausta lisätään kaikille ikäryhmille? Oppivelvollisuuden laajentamiseen käytetään rahaa 10 miljoonaa. Tuleeko tällä summalla kurottua kiinni aiemmat resurssipulan vaikutukset?

Olisimmeko voineet ratkaista tilanteen toisin?

Miten olisi maksuton varhaiskasvatus?
Pienemmät oppilasryhmäkoot?
Opinto-ohjauksen laajentaminen kaikille asteille?
Opettaja-erityisopettaja työparijärjestelmä? Lisää opettajankoulutuksen aloituspaikkoja? Opettajien palkkojen korottaminen? Työssäjaksamiseen satsaaminen?

Tehdäänkö oikeita asioita riittävillä tiedoilla? Pitääkö 6-vuotiaan odotella 2. asteen opiskeluaikaan saakka, ennenkuin saa apua? Sitähän tämä kärjistetysti tarkoittaa.

Työ vailla tekijää, tekijä vailla työtä

TYÖ VAILLA TEKIJÄÄ, TEKIJÄ VAILLA TYÖTÄ

Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimus osoittaa, että työvoimapula kasvaa eri aloilla. Huutava tarve on muun muassa terveydenhoidon ammattilaisista, betonirakentajista, hitsaajista, varhaiskasvatuksen opettajista sekä siistijöistä. Listaa voisi jatkaa pidemmälle.

Suomen Yrittäjien kysely paljastaa, että yli puolet pienistä ja keskisuurista yrityksistä sanovat osaavan henkilökunnan saatavuuden joko estävän tai rajoittavan yrityksen kasvua. Joka seitsemäs kokee työvoimapulan olevan merkittävä kasvun este.

Osaajapulaan on löydettävä välittömiä ratkaisuja koulutuksen ja yrityselämän saumattoman yhteistyön ja välittömän vuoropuhelun keinoin. Ratkaisuna osaajapulaan on vahva ja tasokas ammatillinen koulutus, ammatinvaihdon helppous, oppisopimuskoulutuksen lisääminen ja työperäisen maahanmuuton edistäminen.

Työelämän ulkopuolella on myös joukkoa, jonka työllistyminen on haastavaa tai joita työ ei välttämättä motivoi. Jokainen puuttuva lenkki vaikuttaa yrityksen kasvumahdollisuuksiin heikentävästi.

Osaajia on ”kosittava” uusin tavoin. Yritysten on voitava kasvaa. Palkkaamisen esteitä tulee madaltaa ja lisättävä työn joustavia mahdollisuuksia, kuten myös paikallista sopimisen mahdollisuutta. Työnantajakuluja on vähennettävä, jotta yritys kykenee työllistämään ilman raskasta kulutaakkaa. Myös yritysten on huolehdittava hyvän työnantajan maineesta, joka on takuuvarma kilpailutekijä työvoimamarkkinoilla.

On koko Suomen etu ja välttämättömyys, että työlle löytyy tekijä.

Lilla Saaristo, kaupunginvaltuutettu, Imatran Seudun Yrittäjien pj., kansanedustajaehdokas, Kokoomus

(Lukijalta: Etelä-Saimaa 22.2.)

Oppimisen pelikirja

Monet tekijät vaikuttavat opintojen keskeyttämiseen. Tämän vuoksi toivon monipuolisempia ja innovatiivisempia ratkaisumalleja oppivelvollisuuskeskusteluun ja tuon ajatuksen oppimisen pelikirjasta esiin.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan oppivelvollisuuden pidentämiseen kaavaillulla 180 miljoonalla saataisiin tuhat uutta erityisopettajaa ja kaksivuotinen esiopetus koko ikäluokalle.

Voisiko oppimisen pelikirjasta olla apua? Mielestäni oppimisessa kannattaisi ottaa mallia jääkiekon suhdeluvuista. Jääkiekossa valmentajien, henkilöstön ja pelaajien roolitukset ovat tarkasti suunniteltuja. Hyvä resurssointi ja suunnittelu on kannattava investointi ja antaa tilaa osaamiselle sekä luovuudelle kaukalossa. Samankaltaisia vaikutuksia tuskin toisi jääkiekossa pelaajien pakottaminen pysyttelemään kaukalossa mahdollisimman pitkään, kyse on enemmänkin motivoinnista ja riittävistä resursseista joukkueen toimivuuden mahdollistamiseksi.

Olen toiminut noin 20 vuotta ammatillisen koulutuksen opettajana sekä valmentajana. Olen saanut työssäni auttaa ja tukea monia nuoria ja aikuisia uskomaan itseensä ja löytämään oppimisen ilon.
Opintojen keskeyttämiselle tai ns. ”keskeyttämisvaarassa oleville” on ollut useammin syynä muut kuin taloudelliset asiat. Nuoruuteen kuuluvat monet muutokset, ulkoapäin tulevat paineet, motivaatiopulmat, elämänhallinnan haasteet, oman perheen kriisit tai vain väärä alavalinta. Syitä on ollut kohtaamieni opiskelijoiden kohdalla lukuisia.

Syyt ovat yksilöllisiä. Tämän vuoksi tarvitaan mittavia yksilöllisen tuen ja ohjauksen resursseja sekä aitoja käytännön toimia. Tämä tarkoittaa riittävästi osaavia ammattilaisia ja keskittymistä kohtaamiseen. Nämä ovat asioita, jotka luovat hyvinvointia pitkälle tulevaisuuteen.

On totta, että vuosien varrella resurssit ovat muuttuneet ja toisinaan on ollut enemmän aikaa yksilölliseen kohtaamiseen. Juuri tuo kohtaaminen on se avain. Kohtaamiseen tarvitaan aikaa ja herkkyyttä sekä sensitiivisyyttä. Tämä on kokemukseni mukaan keino, joka auttaa aidosti. Vaikka et osaisi jotakin, yhteisen aidon kohtaamisen kautta ehdit kuulla ja ymmärtää. Näin ollen osaat ja saat luvan auttaa, oikealla tavalla tuputtamatta ja tungeksimatta.

Aitous on kaikkein merkityksellisin, vaikutuksiltaan parhain – ehkä myös kaikkein vaativin työtapa. Tällä tavoin keskeyttämisten määrät kuitenkin pidetään alhaalla ja elämään kiinni pääsevien määrä ylhäällä. Aito auttaminen vaatii riittävästi aikaa ja hyvinvoivan henkilöstön.

Kannustan päättäjiä luomaan selkeän oppimisen pelikirjan, joka tähtää ratkaisuihin, joilla saadaan lasten ja nuorten kasvun ja oppimisen resurssit kuntoon ja mahdollistetaan elinikäisen oppimisen polku.

Oppiminen on mitä parhainta joukkuepeliä. Joukkueen pelikirjaan tulee valita joukkueen hyvinvointia lisääviä toimivia ratkaisuja, osaamiseen perustuen. Uutta oppimisen pelikirjaa on parhaillaan laatimassa koko Suomen joukkueen ylin organisaatio. Nyt on aika uskaltaa tehdä paras mahdollinen pelikirja yhdessä, joukkueena.

On myös aika kiittää kuluneesta vuodesta opetusalan toimijoita. Kulunut lukuvuosi vei jälleen Suomea eteenpäin, sivistäen ja kehittäen. Jokainen opetusalan oppija, jokainen opettaja ja lähialojen toimija sekä perheet ja lukuisat muut sitoutuivat jälleen koko lukuvuoden antamaan kaikkensa, tekemään parhaansa ja siksi on kiitoksen aika. Tämä joukkue ansaitsee arvostusta. Arvostus osoitetaan teoin, näkyvimpiä niistä ovat oikein kohdennetut resurssit. Kiitos.

Lilla Saaristo, opettaja, valmentaja ja kuntapäättäjä

Yrittäjyys kuntien voimavara

Yrittäjyys luo työtä ja toimeentuloa yli 1,4 miljoonalle suomalaiselle. Yrittäjyyden kautta syntyy työpaikkoja, joista suurin osa syntyy tällä hetkellä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Työtä luodaan valtaosin alle 10 henkilön yrityksissä, joita on 93% koko yrityskannastamme.

Yksinyrittäjien, joita on valtaosa, n. 65 % kaikista yrityksistä, merkitys koko kansantaloudessa on kasvanut voimakkaasti. Yksinyrittäjien määrän lisääntyminen kymmenillä tuhansilla on merkittävin työmarkkinoittemme rakennemuutos. Yksinyrittäjyys pitää monen pienen kunnan ”käynnissä” varmistaen palvelurakenteen. Samalla pienessä kunnassa työllistymisen ehto voi olla yrittäjyys.

Selvästi yli puolet Suomen yrittäjistä on yksinyrittäjiä, jotka ovat hyvin sitoutuneita omaan ammattiinsa. Valtaosa yksinyrittäjä työskentelee viikossa yli 50 tuntia ja pitää lomaa alle viikon tai ei ollenkaan. Yrittäjyys on voimavara koko yhteiskunnalle, tästä huolimatta lähes puolet yksinyrittäjistä ansaitsee bruttona alle 2000 euron kuukaudessa ja pienituloisia on jopa viidennes

Yksinyrittäjien asema ja olosuhteet on otettava paremmin huomioon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Yrityslainsäädäntö on laadittava pienet ensin -periaatteen mukaisesti pienimmille yrityksille sopivaksi ja sääntelyä tulee purkaa. Verotuksen on oltava kannustava, sosiaaliturva parempi ja työntekijöiden palkkaamisen kynnys matala. Kuntien on turvattava yrittäjyyden mahdollisuudet yritysvaikutusten arvioinnin ja hankintaosaamisen kautta. Yritysvaikutusten arviointi tarkoittaa ennakoivaa, systemaattista ja vahvaa yhteistyötä oman alueen yritysten kanssa.

Tulevaisuuden Suomi on nähtävä yrittäjämyönteisenä mahdollisuuksien maana. Suomi tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa yrittäjiä ja yrityksiä, koska yrittäjyys luo työtä ja kasvua. Tämä tarkoittaa yrittäjyyden edellytysten ja erityisesti yksinyrittäjien aseman parannuksia.

Lasten ja nuorten hyvinvointiin on panostettava!

Uutisointi on viime päivinä tuonut esiin lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien huolien kasvusta.

Lasten mielenterveyteen liittyvä tutkimus on otettava käyttöön. On löydettävä uusia ratkaisuja, joilla lasten ja nuorten elämänlaatua voidaan parantaa.

Suomessa on 90 000 lasta, jotka tarvitsevat psykiatrista hoitoa. Lasten ahdistuneisuus ja masentuneisuus on lisääntynyt. Näiden asioiden kanssa emme ole yksin. Muualla maailmalla on samansuuntaisia merkkejä siitä, että henkinen kuormitus kasvaa uhkaavasti yhä nuorempien lasten kohdalla.

On tuotava tieto tähän hetkeen ja panostettava voimakkaasti lasten ja nuorten hyvinvointiin teoin. Teot ovat kohtaamiseen liittyviä. Jokaisen lapsen ja nuoren tulee saada päivittäin aitoja kohtaamisia ympärillä olevilta aikuisilta.

Lasten ja nuorten tulee löytää omia vahvuuksiaan turvallisesti. Tämä tarkoittaa, että jokaiselle lapselle ja nuorelle tarjotaan rajat sekä rakkaus.

Lapsen elämä ei voi keskittyä yhteen asiaan, kuten harrastaminen tai digilaitteen kanssa vietetty aika. Aikuisen tehtävänä on vaalia lapsuutta ja nuoruutta erityisenä elämänvaiheena, jossa lapsi ja nuori kokeilee ja erehtyy turvallisissa olosuhteissa. Jokainen aikuinen on vastuussa lapsuuteen ja nuoruuteen ohjaamisesta turvallisin, arvostavin keinoin. Nämä keinot kuuluvat mielestäni aikuisen työkalupakkiin: huomaa lapsi ja näe nuori.

Aikuisten tehtävänä on tarjota hyviä hetkiä lapsen ja nuoren elämään ja ohjata vahvasti vastuullisuuteen yhteiskunnassamme.

Huomaamalla lapsen ja näkemällä nuoren, vahvistamme lasten ja nuorten uskoa sekä omaan itseensä että ympäröivään suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämän vuoksi aikuisten rooli tulee olla vahva ja välittävä.

Panostukset lasten ja nuorten hyvinvointiin ovat käsissämme. Meidän tulee käyttää tutkittua tietoa sekä käytännön osaamista, jotta voimme panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin riittävästi ja ennaltaehkäisevin keinoin.

Pitkittäistutkimukset kertova, että varhaiseen lapsuuteen sijoittaminen tuottaa moninkertaisen hyödyn. Siksi oikea-aikaisiin tukitoimiin ja riittävään ammatilliseen henkilöstöön on sijoitettava koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. Tämä tarkoittaa myös inkluusion tuomien vaikutusten tarkempaa arviointia. Pienryhmissä työskentelemiseen on satsattava, sillä se on eräs merkittävä hyvinvointia lisäävä tekijä ja kasvattaa vastuullisuuteen. Hyvinvoiva yksilö kantaa vastuunsa ympäristöstä, itsestään ja toisistaan. Tämän vuoksi lasten ja nuorten hyvinvointiin panostaminen tulee olla yksi keskeisimmistä valtakunnallisista tavoitteista.