Lilla Saaristo
Pienet asiat ovat isoimpia!

Oppimisen pelikirja

Monet tekijät vaikuttavat opintojen keskeyttämiseen. Tämän vuoksi toivon monipuolisempia ja innovatiivisempia ratkaisumalleja oppivelvollisuuskeskusteluun ja tuon ajatuksen oppimisen pelikirjasta esiin.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan oppivelvollisuuden pidentämiseen kaavaillulla 180 miljoonalla saataisiin tuhat uutta erityisopettajaa ja kaksivuotinen esiopetus koko ikäluokalle.

Voisiko oppimisen pelikirjasta olla apua? Mielestäni oppimisessa kannattaisi ottaa mallia jääkiekon suhdeluvuista. Jääkiekossa valmentajien, henkilöstön ja pelaajien roolitukset ovat tarkasti suunniteltuja. Hyvä resurssointi ja suunnittelu on kannattava investointi ja antaa tilaa osaamiselle sekä luovuudelle kaukalossa. Samankaltaisia vaikutuksia tuskin toisi jääkiekossa pelaajien pakottaminen pysyttelemään kaukalossa mahdollisimman pitkään, kyse on enemmänkin motivoinnista ja riittävistä resursseista joukkueen toimivuuden mahdollistamiseksi.

Olen toiminut noin 20 vuotta ammatillisen koulutuksen opettajana sekä valmentajana. Olen saanut työssäni auttaa ja tukea monia nuoria ja aikuisia uskomaan itseensä ja löytämään oppimisen ilon. Opintojen keskeyttämiselle tai ns. ”keskeyttämisvaarassa oleville” on ollut useammin syynä muut kuin taloudelliset asiat. Nuoruuteen kuuluvat monet muutokset, ulkoapäin tulevat paineet, motivaatiopulmat, elämänhallinnan haasteet, oman perheen kriisit tai vain väärä alavalinta. Syitä on ollut kohtaamieni opiskelijoiden kohdalla lukuisia.

Syyt ovat yksilöllisiä. Tämän vuoksi tarvitaan mittavia yksilöllisen tuen ja ohjauksen resursseja sekä aitoja käytännön toimia. Tämä tarkoittaa riittävästi osaavia ammattilaisia ja keskittymistä kohtaamiseen. Nämä ovat asioita, jotka luovat hyvinvointia pitkälle tulevaisuuteen.

On totta, että vuosien varrella resurssit ovat muuttuneet ja toisinaan on ollut enemmän aikaa yksilölliseen kohtaamiseen. Juuri tuo kohtaaminen on se avain. Kohtaamiseen tarvitaan aikaa ja herkkyyttä sekä sensitiivisyyttä. Tämä on kokemukseni mukaan keino, joka auttaa aidosti. Vaikka et osaisi jotakin, yhteisen aidon kohtaamisen kautta ehdit kuulla ja ymmärtää. Näin ollen osaat ja saat luvan auttaa, oikealla tavalla tuputtamatta ja tungeksimatta.

Aitous on kaikkein merkityksellisin, vaikutuksiltaan parhain – ehkä myös kaikkein vaativin työtapa. Tällä tavoin keskeyttämisten määrät kuitenkin pidetään alhaalla ja elämään kiinni pääsevien määrä ylhäällä. Aito auttaminen vaatii riittävästi aikaa ja hyvinvoivan henkilöstön.

Kannustan päättäjiä luomaan selkeän oppimisen pelikirjan, joka tähtää ratkaisuihin, joilla saadaan lasten ja nuorten kasvun ja oppimisen resurssit kuntoon ja mahdollistetaan elinikäisen oppimisen polku.

Oppiminen on mitä parhainta joukkuepeliä. Joukkueen pelikirjaan tulee valita joukkueen hyvinvointia lisääviä toimivia ratkaisuja, osaamiseen perustuen. Uutta oppimisen pelikirjaa on parhaillaan laatimassa koko Suomen joukkueen ylin organisaatio. Nyt on aika uskaltaa tehdä paras mahdollinen pelikirja yhdessä, joukkueena.

On myös aika kiittää kuluneesta vuodesta opetusalan toimijoita. Kulunut lukuvuosi vei jälleen Suomea eteenpäin, sivistäen ja kehittäen. Jokainen opetusalan oppija, jokainen opettaja ja lähialojen toimija sekä perheet ja lukuisat muut sitoutuivat jälleen koko lukuvuoden antamaan kaikkensa, tekemään parhaansa ja siksi on kiitoksen aika. Tämä joukkue ansaitsee arvostusta. Arvostus osoitetaan teoin, näkyvimpiä niistä ovat oikein kohdennetut resurssit. Kiitos.

Lilla Saaristo, opettaja, valmentaja ja kuntapäättäjä

Yrittäjyys kuntien voimavara

Yrittäjyys luo työtä ja toimeentuloa yli 1,4 miljoonalle suomalaiselle. Yrittäjyyden kautta syntyy työpaikkoja,
joista suurin osa syntyy tällä hetkellä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Työtä luodaan valtaosin alle 10
henkilön yrityksissä, joita on 93% koko yrityskannastamme.

Yksinyrittäjien, joita on valtaosa, n. 65 % kaikista yrityksistä, merkitys koko kansantaloudessa on kasvanut
voimakkaasti. Yksinyrittäjien määrän lisääntyminen kymmenillä tuhansilla on merkittävin
työmarkkinoittemme rakennemuutos. Yksinyrittäjyys pitää monen pienen kunnan ”käynnissä” varmistaen
palvelurakenteen. Samalla pienessä kunnassa työllistymisen ehto voi olla yrittäjyys.

Selvästi yli puolet Suomen yrittäjistä on yksinyrittäjiä, jotka ovat hyvin sitoutuneita omaan ammattiinsa.
Valtaosa yksinyrittäjä työskentelee viikossa yli 50 tuntia ja pitää lomaa alle viikon tai ei ollenkaan. Yrittäjyys
on voimavara koko yhteiskunnalle, tästä huolimatta lähes puolet yksinyrittäjistä ansaitsee bruttona alle
2000 euron kuukaudessa ja pienituloisia on jopa viidennes

Yksinyrittäjien asema ja olosuhteet on otettava paremmin huomioon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Yrityslainsäädäntö on laadittava pienet ensin -periaatteen mukaisesti pienimmille yrityksille sopivaksi ja
sääntelyä tulee purkaa. Verotuksen on oltava kannustava, sosiaaliturva parempi ja työntekijöiden
palkkaamisen kynnys matala.
Kuntien on turvattava yrittäjyyden mahdollisuudet yritysvaikutusten arvioinnin ja hankintaosaamisen
kautta. Yritysvaikutusten arviointi tarkoittaa ennakoivaa, systemaattista ja vahvaa yhteistyötä oman alueen
yritysten kanssa.

Tulevaisuuden Suomi on nähtävä yrittäjämyönteisenä mahdollisuuksien maana. Suomi tarvitsee nyt ja
tulevaisuudessa yrittäjiä ja yrityksiä, koska yrittäjyys luo työtä ja kasvua. Tämä tarkoittaa yrittäjyyden
edellytysten ja erityisesti yksinyrittäjien aseman parannuksia.

Varhaiskasvatus on investointi!

Varhaiskasvatuksen päivää on vietetty jo 30 vuotta. Tänä vuonna Varhaiskasvatuspäivää vietetään 21.
maaliskuuta teemalla varhaiskasvatuksen opettajan työ tulevaisuudessa. Päivän tavoitteena on tuoda
varhaiskasvatuksen opettajan ja erityisopettajan arvokas työ sekä merkitys näkyväksi. Viime vuosina
varhaiskasvatuksen opettajan pedagoginen vastuu ja asiantuntijuus on vahvistunut. Varhaiskasvatuksen
opettajan yhteys korkeaan varhaiskasvatuksen laatuun on ymmärretty.

Varhaiset elämänvuodet ovat kaiken perusta ja siksi on yhteiskunnallisesti merkityksellistä panostaa
varhaiskasvatukseen. Yksi satsattu euro varhaiskasvatukseen tarkoittaa seitsenkertaista tuottoa
tulevaisuudessa. Tämän vuoksi meidän tulee vahvasti panostaa varhaiskasvatukseen luopumalla asteittain
varhaiskasvatusmaksuista.

Varhaiskasvatus on lapsen sivistyksellinen oikeus, jota toteuttavat ammattitaitoiset varhaiskasvattajat.
Työn perustan muodostavat varhaiskasvatuslaki, varhaiskasvatussuunnitelma, lapsen oikeuksien sopimus
sekä osin perustuslaki. Toiminta on pedagogisen osaamisen kautta suunniteltua, tavoitteellista ja perustuu
lasten kehityksen ja oppimisen havainnointiin sekä osallisuuteen. Jokaisessa varhaiskasvatuksen ryhmässä
on oltava riittävästi pedagogisesti koulutettua henkilöstöä, sillä toiminnan pedagogisuus on edellytys työn
onnistumiselle.

Varhaiskasvatuksen asiantuntijana tiedän mistä puhun. Varhaiskasvatus on pienistä hetkistä koostuvia
mahdollisuuksia oppia ja kehittyä. Nämä ovat hetkiä, joina lapsille tarjotaan heidän lähtökohdistaan
riippumattomat ja tasa-arvoiset mahdollisuudet. Tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus ovat keskeisiä arvoja,
jotka ohjaavat kasvatus- ja opetusalojen toimintaa.

Varhaiskasvatuksen avulla vaikutamme tulevaisuuteen. Lapsemme tarvitsevat vahvan perustan
hyvinvoinnille ja oppimiselle. Syrjäytymisen ehkäisemiseen vaikuttaminen on tutkimusten mukaan
aloitettava jo varhaisvuosina. Tämän vuoksi on tärkeää, että perheille tarjotaan yhdenvertaiset
mahdollisuudet osallistua varhaiskasvatukseen. Jokainen laadukkaaseen varhaiskasvatukseen sijoitettu
euro maksaa kyllä itsensä takaisin.

Lainaten Olli Luukkaisen (OAJ) sanoja:
”Pienet, alle kouluikäiset lapset tarvitsevat pedagogisesti koulutetut, osaavat ja sensitiivisyyden merkityksen ymmärtävät opettajat.
Ei ole yhdentekevää kuka opettaa lasta tavoitteellisesti toimimaan ryhmässä ja säätelemään tunteitaan, kenen kädet auttavat pukeutumaan tai silittävät kannustavasti.”

 

Lasten ja nuorten hyvinvointiin on panostettava!

Uutisointi on viime päivinä tuonut esiin lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien huolien kasvusta. Lasten mielenterveyteen liittyvä tutkimus on otettava käyttöön. On löydettävä uusia ratkaisuja, joilla lasten ja nuorten elämänlaatua voidaan parantaa. Suomessa on 90 000 lasta, jotka tarvitsevat psykiatrista hoitoa. Lasten ahdistuneisuus ja masentuneisuus on lisääntynyt. Näiden asioiden kanssa emme ole yksin. Muualla maailmalla on samansuuntaisia merkkejä siitä, että henkinen kuormitus kasvaa uhkaavasti yhä nuorempien lasten kohdalla.

On tuotava tieto tähän hetkeen ja panostettava voimakkaasti lasten ja nuorten hyvinvointiin teoin. Teot ovat kohtaamiseen liittyviä. Jokaisen lapsen ja nuoren tulee saada päivittäin aitoja kohtaamisia ympärillä olevilta aikuisilta. Lasten ja nuorten tulee löytää omia vahvuuksiaan turvallisesti. Tämä tarkoittaa, että jokaiselle lapselle ja nuorelle tarjotaan rajat sekä rakkaus.

Lapsen elämä ei voi keskittyä yhteen asiaan, kuten harrastaminen tai digilaitteen kanssa vietetty aika. Aikuisen tehtävänä on vaalia lapsuutta ja nuoruutta erityisenä elämänvaiheena, jossa lapsi ja nuori kokeilee ja erehtyy turvallisissa olosuhteissa. Jokainen aikuinen on vastuussa lapsuuteen ja nuoruuteen ohjaamisesta turvallisin, arvostavin keinoin. Nämä keinot kuuluvat mielestäni aikuisen työkalupakkiin: huomaa lapsi ja näe nuori.

Aikuisten tehtävänä on tarjota hyviä hetkiä lapsen ja nuoren elämään ja ohjata vahvasti vastuullisuuteen yhteiskunnassamme. Huomaamalla lapsen ja näkemällä nuoren, vahvistamme lasten ja nuorten uskoa sekä omaan itseensä että ympäröivään suomalaiseen yhteiskuntaan.  Tämän vuoksi aikuisten rooli tulee olla vahva ja välittävä.

Panostukset lasten ja nuorten hyvinvointiin ovat käsissämme. Meidän tulee käyttää tutkittua tietoa sekä käytännön osaamista, jotta voimme panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin riittävästi ja ennaltaehkäisevin keinoin. Pitkittäistutkimukset kertova, että varhaiseen lapsuuteen sijoittaminen tuottaa moninkertaisen hyödyn. Siksi oikea-aikaisiin tukitoimiin ja riittävään ammatilliseen henkilöstöön on sijoitettava koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. Tämä tarkoittaa myös inkluusion tuomien vaikutusten tarkempaa arviointia. Pienryhmissä työskentelemiseen on satsattava, sillä se on eräs merkittävä hyvinvointia lisäävä tekijä ja kasvattaa vastuullisuuteen. Hyvinvoiva yksilö kantaa vastuunsa ympäristöstä, itsestään ja toisistaan. Tämän vuoksi lasten ja nuorten hyvinvointiin panostaminen tulee olla yksi keskeisimmistä valtakunnallisista tavoitteista.

Kohti lapsi- ja perhemyönteistä Suomea

Lapsissa on Suomen tulevaisuus. Tavalliseen suomalaiseen arkeen tarvitaan nyt tekoja, jotka rakentavat
lapsi – ja perhemyönteisyyttä. Hyvät teot lasten parhaaksi tulee nähdä laajemmin yhteiskunnallisesta
näkökulmasta. Lapsimyönteisiä tekoja ovat perhevapaauudistukset, työelämän joustot sekä
asenneilmapiiriin vaikuttaminen poliittisten päätösten avulla.

Lapsi- ja perhemyönteisyys on keino vaikuttaa yhteiskunnan tilaan huomattavasti enemmän kuin
keskusteluissa on tullut esiin. Työelämän joustojen tarjoaminen tuottaa enemmän mahdollisuuksia
jokaiselle, ei vain lapsiperheille. Joustavien mahdollisuuksien rakentaminen lapsiperheiden näkökulmasta
edistää monipuolisesti eri elämäntilanteissa olevien ihmisten elämänlaatua. Siksi perhemyönteisyys on
erinomainen lähtökohta tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen yhteiskuntaan.

Voimme vaikuttaa työelämän ja vapaa-ajan sujuvaan yhdistämiseen. On luotava toimivia malleja ja
vähennettävä byrokratiaa. Tavoitteena tulee olla joustavat yhteiskunnalliset rakenteet työn ja vapaa-ajan
yhteensovittamiseksi. Tämä tarkoittaa tasa-arvoisuutta edistäviä vaihtoehtoja; taloudellisesti kannattava
osa-aikainen työ, kannustavat palkkausjärjestelmät ja pienyrittäjyyden mahdollistaminen.

Perheiden hyvinvointi on yhteiskuntamme vahva kivijalka sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Jokainen
jaksava perhe kartuttaa euroja yhteiskunnan säästöpossuun. Perhemyönteisillä päätöksillä vaikutetaan
positiivisesti syntyvyyteen, lisätään perheiden hyvinvointia sekä ennaltaehkäistään syrjäytymistä. Näiden
toimien seurauksena voimme edistää työvoiman saantia. Lapsi- ja perhemyönteisyys on päätös luottaa
Suomen tulevaisuuteen ja rakentaa mahdollisuuksien Suomea.

Koulutukseen panostamalla hyvinvointia – koulutussäästöillä syrjäytymistä?

Hyvinvointi syntyy koulutuksen kautta. Tutkimustulokset nostavat esiin sen tosiasian, että koulutuksen kautta saatu sivistys luo mahdollisuuksia hyvinvointiin yksilö- ja yhteisötasolla. Koulutus on keino saavuttaa yhteiskunnallista vakautta, vahvistaa yksilöiden välistä tasa-arvoa sekä löytää jokaiselle ihmiselle oma paikkansa.

Koulutus on Suomen vahvuus. Koulutuksemme on puheenaihe ja vientituote. Suomalainen koulutus on tunnettua ja Suomi tunnetaan osaamisestaan maailmalla. Tästä osaamisesta on pidettävä edelleen huolta.

On tärkeää tarkastella koulutuksen tuottamia vaikutuksia, ja osattava nähdä nämä vaikutukset vuosien saatossa. Tulee muistaa, että koulutuksessa tehdyt muutokset heijastuvat yhteiskuntaan viiveellä. Tämänhetkinen yhteiskunnan tilanne on heijastus päätöksistä vuosien takaa, kuten lama-ajan koulutuksen tukitoimien vähentäminen. Nämä päätökset näkyvät tällä hetkellä nuorten aikuisten elämässä syrjäytymisenä ja mielenterveysongelmina. Emme pystyneet laman aikaan tukemaan lapsia ja nuoria tai heidän perheitään. Kun tukea ei ollut varhaisina vuosina tarjolla, syntyi pitkäkestoinen tuen puuttumisen kierre. Maksamme tuon ajan säästöistä nyt kovan hinnan syrjäytymisen muodossa.

Yhteiskuntamme ei kestä vastaavaa uudelleen. Yksi syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa ja yksilöön kohdistuva henkilökohtaisen hyvinvoinnin menettäminen paljon enemmän. Koulutuksen avulla voimme ennaltaehkäistä syrjäytymistä, joten luonnollisesti koulutussäästöillä on vastakkainen vaikutus. Päätöksenteossa on pystyttävä arvioimaan koulutukseen kohdistuvien säästöjen kokonaisvaikutuksia laajemmin.

Koulutuksen kautta yhteiskunta kehittyy ja uudistuu. Siksi koulutustakin on kehitettävä. Koulutuksen kehittämistyö tapahtuu vaikuttavuutta arvioiden. Käytännössä tämä tarkoittaa oppijoiden oppimistulosten ja hyvinvoinnin mittaamista systemaattisesti vuosittain. Mielestäni kehittämistyötä ei tehdä tällä hetkellä riittävästi, mikä osaltaan on johtanut vastuuttomiin säästöihin. Vaikutusten arvioinnin kautta voimme aidosti nähdä päätösten vaikutukset sekä toimia viisaasti, tietoon perustuen.

Koulutuksen voima on suuri. Koulutukseen tarvitaan tarpeeksi resursseja. On panostettava opettajien osaamiseen sekä aikaresursseihin. Opetusalalla on tehtävä oikeita asioita oikea-aikaisesti ja kohdennettava resurssit oikein. Opettajan työn tulee sisältää enemmän opettamista ja vähemmän toimistotyötä. Tällöin opettajalla on enemmän aikaa oppilaalle, enemmän aikaa varmistaa oppiminen ja oppilaan hyvinvointi.

Opettajalla on iso merkitys lapselle, koululaiselle ja opiskelijalle. Tarvitsemme osaavan ja hyvinvoivan opettajakunnan, jonka osaamista ja ammattitaitoa arvostetaan. Opettajien, joille työ on kutsumusammatti, pitää pystyä kokemaan työn iloa ja osaamisen riemua. Opettajuuteen on mielestäni satsattava, lisäten täydennyskoulutusta, vahvistaen työn tekemisen resursseja sekä laajentaen opettajien osaamispotentiaalin käyttöön ottamista. Opettajuutta tulee kehittää ja koulutusta arvostaa. Opettajan tulee voida osoittaa oman osaamisen kautta kyvykkyyttään. Työn motivaatio kasvaa, kun kyvykkyys tuodaan esiin ja osaamisesta palkitaan. Koulutus ratkaisee Suomen tulevaisuuden, siksi koulutuksesta ei voida enää säästää. Koulutus on hyvinvoinnin edellytys ja tulevaisuuden Suomen vahvin voimavara.

Suomalaisen laadun mahalasku?

Olemme tunnettuja osaamisestamme. Pieni maamme tunnetaan sivistysvaltiona, korruptiovapaana ja
luotettavana kumppanina. Mitä on tapahtunut?

Olemme saaneet lukea toistuvia kirjoituksia epäkohdista eri elämänalueilta yhteiskunnastamme. Vanhusten
hoivasta kaikki alkoi, kupla puhkesi ja sitten padot aukesivat. On kuin kokonainen pieni Suomi olisi saanut
äänensä takaisin, onneksi. Tilanne on viestien mukaan vaikea monilla työpaikoilla. Ihmiset tekevät työtä,
jota osaisivat tehdä paremmin, jos voisivat. Tilanteessa kärsivät hoivattavat ja kasvatettavat sekä heidän
lähipiirinsä. Kierre on valmis; mikäli yksi henkilö kokee vääryyttä, se kertautuu. Syntyy pahoinvointia, mikä
heikentää elämänlaatua ja onnellisuutta. Maailman onnellisimman kansan onnellisuutta ei saa heikentää!

Kaiken takana on laatutyhjyys.

Nykyään koko laatu-sanaa kuulee harvemmin kuin ennen. Sen tilalle ovat tulleet strategiat ja tehokkuus.
Laatu on lupauksen täyttämistä. Se syntyy osaamisesta ja tahtomisesta. Laatu on arvopohjasidonnaista
ammattietiikkaa, vahvaa osaamista sekä korkeaa moraalia – sivistystä. Herää kysymys: Onko nykyään riman
alittamiselle hiljainen hyväksyntä?

Yksi suomalaisen laadun ongelma on turhan reippaassa etenemisessä. Kun tulee ongelma, sen
ratkaisemiseen tarvitaan prosessikaaviot sekä muutaman portaan esimiehen kautta asian edistäminen.
Siten epäkohta muuntuu, keventyy ja lopulta viesti, joka olisi ollut ratkaistavissa välittömin toimin, jää
olemaan, pinnan alle kytemään. Samanaikaisesti katse käännetään kohti tulevaa ja siirrytään peiliin
katsomatta seuraavaan aiheeseen.

Pitäisi uskaltaa pysähtyä arvioimaan tilanteita, epäonnistumisia ja onnistumisia. Tulisi ymmärtää, että
toimintojen arviointi systemaattisesti laadun kautta on sivistysvaltion elinehto. Mutta laadun arviointi ja
pysähtyminen vaativat aikaa, jota meillä ei monen mielestä työelämässä tällä hetkellä ole. Kun ei ole aikaa,
ei ehditä havaita epäkohtia tai onnistumisia. Eikö meillä ole aikaa ajatella, keskittyä, keskustella ja tehdä
muutoksia epäterveisiin tapoihimme?

Usein sanotaan ”aika hoitaa”. Pitäisi pohtia, tuottaako lause laatua. Mikäli tuottaa, sen voi hyväksyä.

Koska resurssit eivät ole rajattomia, on uskallettava nähdä asiat, joiden tekeminen ei ole välttämätöntä.
Tulisi katsoa kokonaisuutta ja keskittyä olennaiseen. Ihmisten kanssa toimittaessa olennainen on
löydettävissä helposti: lepo, hygienia, ravinto, ihmissuhteet ja toiminta-alueen aktiviteetit.

Katsotaanpa kohti positiivista. Nyt meillä on tilaisuus pysähtyä, käydä keskustelua, arvioida laatua ja
muuttaa toimintamallejamme. Nyt voimme ajatella ja arvioida. Minne olemme näillä toimilla menossa ja
minne voisimme olla menossa laatua parantavalla toiminnalla. On keskityttävä parantamaan laatua ja
löytää ydin.

Laadun arviointi tulee ottaa vakavasti ja resursseja tulee kohdentaa oikein tietoon perustuen. Laatu luo
tehokkuutta vaikuttamalla inhimilliseen pääomaan. Esimerkiksi ikäihmisten hoivan laadun parantaminen
tarkoittaa ikäihmisen arvostusta, kunnioitusta, yksilölliseen kohtaamiseen panostamista. Vaikutukset ovat
laajalti ihmisyyden arvon tunnistamisessa. Meidän tulee löytää ihminen ja inhimillisyys vahvaksi perustaksi
kaikelle toiminnallemme. Jos lukee kotiläksyt hyvin nyt, moni kustannuspiikki kevenee tulevaisuudessa.

Laadukkuuden turvaa vahva ymmärrys ja osaaminen. Nyt vaaditaan järjestäjätahojen, ylimpien
johtoportaiden sekä yksittäisten johtajien korkeaa osaamista ja kykyä nähdä laatutekijät. Laatuosaamista
on vahvistettava koulutuksen ja lainsäädännön avulla sekä luotava vahva laadun arviointijärjestelmä. Näin
vältetään jatkossa nämä laadulliset mahalaskut.

Lapset ja ikäihmiset ansaitsevat laatua

Kannanotto kampanja-avauksessa Imatralla

Opettajien osaamisesta ja jaksamisesta on pidettävä huolta, ja heille on luotava täydennyskoulutusohjelma laadukkaan koulutuksen takaamiseksi.

Lapsille on taattava turvalliset kasvatus- ja oppimisympäristöt. Tämä turvataan riittävällä resursoinnilla. Aikaa ja ammattitaitoisia aikuisia on oltava riittävästi. On oltava aikaa opettaa ja havainnoida, jolloin pystytään edistämään lapsen kasvua ja kehitystä. Lapsen tuntemus on erityisen tärkeää, jotta pystytään ennaltaehkäisemään ongelmia sekä vaikuttamaan ajoissa tukitoimien riittävään tarjoamiseen.

Sama on sovellettavissa myös hoiva-aloille, jossa työnlaatua on jatkuvasti tarkkailtava. Lapset ja ikäihmiset ansaitsevat arvokkaan kohtelun.

 

Lisätietoja:
Lilla Saaristo
puh. 050 514 6400
lilla@lillasaaristo.fi

Lillan kampanja avataan 9.2. Imatran keilahallilla

Lillan vaalikampanjan avaus pidetään Imatran keilahallilla (Urheilutalo, Kotipolku 2) lauantaina 9.2. klo 19.00

Tule tapaamaan Lillaa, keskustelemaan ja keilaamaan. Lilla tarjoaa kaikki keilailuradat vapaaseen käyttöön klo 19.00-20.00 välisenä aikana.

Tapahtumassa kahvitarjoilu.

Tervetuloa!

 

 

Lapsen oikeuksista lapsen äänen kuulemiseen päätöksenteossa!

Ensimmäiseltä koulutukseltani olen lastentarhanopettaja. Tuo koulutus oli erinomainen nuoruusvaiheessa, jossa vielä pohdin, mitä minusta tulee isona. Lastentarhanopettajan koulutus antoi itseluottamusta, vahvan vuorovaikutusosaamisen, kyvyn suunnitella oppimista edistävää toimintaa eri-ikäisille, taidon kehittää omaa osaamista ja kyvyn innovoida uutta sekä taidon innostaa lapsia ja aikuisia.

Olen onnekseni saanut toimia erilaisissa tehtävissä lasten, nuorten, perheiden ja aikuisten kanssa oppien jatkuvasti uutta ja kehittäen työtä. Monet työtehtävät ovat tuttuja: lapsiryhmätyö, musiikkityö, johtajana toimiminen ja kouluttajan tehtävät. Toivon samaa jokaiselle lapselle tulevaisuuteen. Haluan, että jokainen heistä saa mahdollisuuden löytää oman koulutus- ja elämänpolkunsa.

Lastentarhanopettajuus on valtava voimavara. Varhaiskasvatuksessa tämä toki tiedetäänkin. Osaaminen tulkitaan joskus ulkopäin kapeaksi, koska työn sisältö tapahtuu ajattelun ja kielen sekä hienovaraisten ilmeiden ja eleiden kautta. Tämä ei näy ulkopuoliselle oikeastaan lainkaan.

Kasvatuksen ja opetuksen toimet ovat joka hetki lapsen persoonallisuuden vahvistamista, opastamista ja ohjaamista – työ ei ole yhtä näkyvää, kuin esim. miljoonien investoinnit tehtaalla tai uuden kadun rakentaminen. Työ on uusien yhteiskuntamme jäsenten perehdyttämistä, valmentamista. Tulokset näkyvät vuosien kuluttua. Työ lasten ja nuorten vuoksi on investointi, joka näkyy vasta vuosien kuluttua. Tämän vuoksi päättäjänä voi olla haasteellista nähdä tämä kokonaisuus.

Lapsen ja nuoren asioista huolehtivat perhe ja lukuisa joukko ammattilaisia. Tämän alueen osaajat ovat huikea joukko. Osaaminen tarkoittaa mm. kykyä suunnitella jokaisen lapsen päivä siten, että hän kokee iloa, turvallisuuden tunnetta ja saa valmiuksia ihmisenä kasvamiseen sekä kyvyn olla osa yhteisöämme. Osaaja voi olla perheen äiti, isä, joku läheinen tai ammattilainen. Jokaista tarvitaan lapsen ja nuoren elämässä.

Lapsi tai nuori ei voi vielä vaikuttaa äänestämällä tai osallistumalla päätöksentekoon. Kuitenkin jo varhaisista vuosista alkaen kasvatamme häntä kohti itsenäistä ja onnellista elämää. Kasvatuksen tavoitteena on antaa lapselle ja nuorelle mahdollisuuksia sekä osallisuuden kokemuksen. On tärkeää ajatella lapsiamme ja nuoriamme päätöksenteossa tuoden heidän äänensä kuuluviin. Uskon, että kuulemalla lapsen ja nuoren ääntä, luomme yhteiskuntaamme lapsi- ja perhemyönteisyyttä. Tämä lisää mielestäni yhteiskunnallista myönteisyyttä, sallivuutta ja suvaitsevaisuutta. Nämä ovat asioita, joita kaikki me tarvitsemme voidaksemme hyvin. Sijoittaminen lapsuuteen on siten investointi tulevaisuuteen.

#koulutus #varhaiskasvatus #hyvinvointi #opettajuus #lapset #nuoret #hyväelämä #vahvasuomi #pedagogiikka #lastentarhanopettajuus #yhteisö #lapsenääni