Uutisointi on viime päivinä tuonut esiin lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien huolien kasvusta.

Lasten mielenterveyteen liittyvä tutkimus on otettava käyttöön. On löydettävä uusia ratkaisuja, joilla lasten ja nuorten elämänlaatua voidaan parantaa.

Suomessa on 90 000 lasta, jotka tarvitsevat psykiatrista hoitoa. Lasten ahdistuneisuus ja masentuneisuus on lisääntynyt. Näiden asioiden kanssa emme ole yksin. Muualla maailmalla on samansuuntaisia merkkejä siitä, että henkinen kuormitus kasvaa uhkaavasti yhä nuorempien lasten kohdalla.

On tuotava tieto tähän hetkeen ja panostettava voimakkaasti lasten ja nuorten hyvinvointiin teoin. Teot ovat kohtaamiseen liittyviä. Jokaisen lapsen ja nuoren tulee saada päivittäin aitoja kohtaamisia ympärillä olevilta aikuisilta.

Lasten ja nuorten tulee löytää omia vahvuuksiaan turvallisesti. Tämä tarkoittaa, että jokaiselle lapselle ja nuorelle tarjotaan rajat sekä rakkaus.

Lapsen elämä ei voi keskittyä yhteen asiaan, kuten harrastaminen tai digilaitteen kanssa vietetty aika. Aikuisen tehtävänä on vaalia lapsuutta ja nuoruutta erityisenä elämänvaiheena, jossa lapsi ja nuori kokeilee ja erehtyy turvallisissa olosuhteissa. Jokainen aikuinen on vastuussa lapsuuteen ja nuoruuteen ohjaamisesta turvallisin, arvostavin keinoin. Nämä keinot kuuluvat mielestäni aikuisen työkalupakkiin: huomaa lapsi ja näe nuori.

Aikuisten tehtävänä on tarjota hyviä hetkiä lapsen ja nuoren elämään ja ohjata vahvasti vastuullisuuteen yhteiskunnassamme.

Huomaamalla lapsen ja näkemällä nuoren, vahvistamme lasten ja nuorten uskoa sekä omaan itseensä että ympäröivään suomalaiseen yhteiskuntaan.  Tämän vuoksi aikuisten rooli tulee olla vahva ja välittävä.

Panostukset lasten ja nuorten hyvinvointiin ovat käsissämme. Meidän tulee käyttää tutkittua tietoa sekä käytännön osaamista, jotta voimme panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin riittävästi ja ennaltaehkäisevin keinoin.

Pitkittäistutkimukset kertova, että varhaiseen lapsuuteen sijoittaminen tuottaa moninkertaisen hyödyn. Siksi oikea-aikaisiin tukitoimiin ja riittävään ammatilliseen henkilöstöön on sijoitettava koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. Tämä tarkoittaa myös inkluusion tuomien vaikutusten tarkempaa arviointia. Pienryhmissä työskentelemiseen on satsattava, sillä se on eräs merkittävä hyvinvointia lisäävä tekijä ja kasvattaa vastuullisuuteen. Hyvinvoiva yksilö kantaa vastuunsa ympäristöstä, itsestään ja toisistaan. Tämän vuoksi lasten ja nuorten hyvinvointiin panostaminen tulee olla yksi keskeisimmistä valtakunnallisista tavoitteista.