Lilla Saaristo

Voimaa vaikuttaa viisaasti!

Avainsana: koulutus

Lillan blogi, Yleinen

Korona-aikanakin lapsuus on turvattava – On varmistettava, ettei kukaan putoa kelkasta

maalis 7, 2021 #hyvinvointi, #koronakriisi, #koulutus, #kuntavaalit, #lapsi, #lapsuus, #opettaja, #opetus, #perhe, #perusopetus, #varhaiskasvatus tehnyt Lilla Saaristo

Julkaistu 6.3.2021, Uutisvuoksessa

Koronapandemialla on ollut monenlaisia vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin ja oppimiseen. Jo 75 prosenttia lapsista ja nuorista on kokenut opinnoissa pärjäämisensä hankaloituneen sekä kokenut hyvinvointinsa heikentyneen.

Pandemia on haastanut meidät kaikki purkamaan vanhoja rutiinejamme ja luopumaan tutusta ja turvallisesta normaalista. Elämme nyt hetkeä, jossa tulee luoda uusia kekseliäitä keinoja ohjaamiseen, kohtaamiseen ja oppimisen edistämiseen.

Meidän on turvattava lapsuus. Emme saa antaa koronakriisin vaikuttaa lasten ja nuorten elämään ja oppimiseen pitkäkestoisesti, pahimmillaan vuosikymmenien ajan.

Lapsillamme on oikeus oppia ja saada tarvitsemaansa kasvun tukea, ja laadukas varhaiskasvatus ja perusopetus ovat tässä kriittisen tärkeitä. Me voimme vaikuttaa tähän yhdessä ja systemaattisesti lapsivaikutuksia arvioiden ja kekseliäitä palveluja tarjoten.

Mielestäni kasvatus- ja opetustilanteiden osallisuus ja kuunteleva ohjaus ovat avainasemassa. On varmistettava, ettei kukaan putoa kelkasta.

On tarjottava henkilökohtaista ohjausta ja vahvistettava yhteistyötä verkostojen välillä. On ideoitava uutta ja luotava yhteisiä pedagogisia toimintatapoja. Näin tuetaan koko perhettä.

Kunnan tärkein tehtävä on pitää huolta lapsista, siis sijoittaa kestävään tulevaisuuteen. Olisiko Pelle Pelottoman kekseliäisyydestä ja Nalle Puhin lempeydestä apua?

Lilla Saaristo

kuntavaaliehdokas 2021 (kok.)

Imatra

Lillan blogi

Nuorille enemmän!

marras 7, 2020 #hyvinvointi, #investointi, #koulu, #koulutus, #lapset, #nuoret, #nuorisopalvelut, #nuoristilat, #opetus, #perheet tehnyt Lilla Saaristo

Yksi toiveeni on lasten ja nuorten elämänlaadun parantaminen. Tämä tarkoittaa nuorten kuulemista, osallisuutta ja tekoja.

Mitä nuoret toivovat?

Onko nuorille riittävästi mukavaa toimintaa? Ovatko hengailupaikat mieleisiä ja sopivan rentoja? Onko kunnan palveluiden tarjonta nuorille sopivalla tavalla toteutettu?

Nuorisotilojen sijainti ja henkilöstön määrä vaikuttavat merkittävästi nuorten tulevaisuuteen. Turvalliset olosuhteet, aikuisen läsnäolo, yhdessä tekeminen ja luottamus ovat asioita, mitkä edistävät tutkimusten mukaan nuorten hyvinvointia.

Olen vaikuttanut nuorten elämään monissa rooleissa.

Päätöksentekijänä olen tarkastellut lukuja ja tulevaisuusvisioita. Olen nähnyt luvut, joiden mukaan lapsimääärä vähenee ja rakennukset vanhenevat kovaa vauhtia. Olen nähnyt sisäilmaongelmat, peruskorjausmiljoonat ja vuosikuluennusteet ja niiden vaikutukset lapsiin ja nuoriin.

Lapset ja nuoret tarvitsevat puhtaat ja terveet tilat sekä mahdollisuuksia kokoontua ja harrastaa. Kannatan mallia, jossa rahaa on käytetettävissä lapsille ja nuorille eli perheille, asukkaillemme, kuntalaisille.

Kannatan palveluiden keskittämistä uusiin tiloihin, kun se luo hyvinvointia. Luin ilolla uutista, jossa kerrottiin nuorisotilojen vetävän jopa satoja perjantai- illan aikana. Tämä osoittaa, että päätökset ovat olleet oikeita.

Kävin itse koulun pihamaalla jututtamassa nuoria lauantai-iltana. Heitä oli tuolloin paikalla reilusti, vaikka tilat eivät olleet avoinna. He olivat iloisia ja reipaita. Nuoret tulivat juttelemaan kanssani ja kohtaamisemme oli tärkeä hetki.

Nyt tavoitteni on mahdollistaa tilojen aukiolon laajentaminen ja jalkautuvan toiminnan kehittäminen. Voisiko tämä tapahtua lisäämällä yhteistyötä eri tahojen kanssa?

Tavoitteeni on ollut, että pystyisimme mahdollistamaan lapsille ja nuorille paikan, johon mennä jo aamulla ennen koulun alkua yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Nyt asiat näyttävät etenevän, koska tilat mahdollistavat tämän.

Uutisvuoksen uutinen kertoi, että nuorisopalvelut ovat järjestäneet aamutapaamisia, joissa on ollut tarjolla pientä purtavaa. Tämä on mielestäni todella tärkeää. On nuoria, joille aamiainen ei kotona maistu ja läksyihinkin tarvitsisi tukea. Voisiko tämä onnistua tulevaisuudessa koululla matalan kynnyksen palvelun kautta?

Olemme ottaneet hienoja askeleita lasten ja nuorten arkea huomioivaan toimintakulttuuriin. Se on tarkoittanut raskaita ja kipeitäkin päätöksiä. Mutta ilman näitä päätöksiä, emme olisi saavuttaneet yhteistä hyvää; terveitä ja puhtaita monikäyttötiloja lapsillemme ja nuorillemme. Samalla tilat ovat tarjolla aikille muillekin eri-ikäisille käyttäjille.

Uskon, että erilaiset käyttäjät löytävät paikkansa näissä tiloissa ja uusia yhteistyön muotoja löydetään pikku hiljaa. Uudet tilat ovat saavutettavissa monille myös esteettömyyden osalta.

Valtaosa päättäjistä on halunnut edistää hyvinvointia ja siten Imatran houkuttelevuutta. Kouluverkkouudistus on ollut suuri päätös, jolla on haluttu turvata terveelliset ja turvalliset oppimisympäristöt nyt ja tulevaisuudessa. Päätökset ovat esimerkillinen sijoitus, joka kohdistuu lapsiin ja nuoriin sekä opetus- ja ohjausalan henkilöstöön ensisijaisesti, mutta samanaikaisesti se tarjoaa perheille laadukkaat palvelut.

 

Lillan blogi

Laatuaskel tarvitaan, mutta onko se oppivelvollisuusuudistus

marras 4, 2020 #2.aste, #erityinen tuki, #koulutus, #Oppivelvollisuus, #oppivelvollisuusikä, #talous tehnyt Lilla Saaristo

Oppivelvollisuusiän nosto on pian totta. Eduskunta hyväksyi hallituksen esittämän oppivelvollisuuslain ja siihen sisältyvän oppivelvollisuusiän nostamisen 18 ikävuoteen. Samalla eduskunta hyväksyi myös toisen asteen tutkinnon suorittamisen maksuttomuuden.

Olen vankkumaton koulutuksen  ja osaamisen puolestapuhuja. Kannatan viimeiseen saakka tasa-arvoa ja yhdenvertaista kohtelua. Tämän vuoksi minun tulisi riemuita muutoksesta, jossa jokaiselle annetaan takuu 2. asteen tutkinnon suorittamisesta. Mutta en hypi riemusta, sillä olen huolissani.

Uudistus on upea, mutta kokonaiskuva puuttuu. Olen kokenut 2. asteen opettaja, joten tunnen koulutuksen maailmaa vuosien ajalta. Resursseja on jatkuvasti pienennetty opetuksesta toisella asteella.

Millä tavoin resurssit riittävät jatkossa varmistamaan laadukkaan elinikäisen oppimisen polun varhaiskasvatuksesta 2. asteelle?

Sisältääkö uudistus laatuaskeleet?

Olen huolissani oppivelvollisuusiän laajentamisen toteuttamisesta.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 puuttui toisen asteen tutkinto 15 prosentilta 20-29-vuotiaista. He ovat jo ohittaneet oppivelvollisuusiän. Heitä tämä uudistus ei tavoita. Uudistus ei tavoita myöskään tukea tarvitsevia muissa ikäryhmissä.

Tutkimustulokset osoittavat, että toisen asteen tutkinto varmistaa pärjäämisen yhteiskunnassa, mutta nyt luomme uuden rakenteen nurinkurisella tavalla, kohdentamatta resursseja tuen tarvitsijoihin.

Oppivelvollisuusiän pidentämisen 129 miljoonasta eurosta vain 14 miljoonaa kohdistuu itse ongelmaan: oppimisen tukeen ja apuun. Noin 115 miljoonaa euroa menee opintonsa keskeyttävien kannalta hukkaan.

Tulkitsen tilastoja yksinkertaistaen. Varhaiskasvatuksen ulkopuolelle jää 30% lapsista, perusopetuksessa on syrjäytymisvaaarassa olevia lapsia 30% ja toisen asteen tutkinto jää suorittamatta 30%. Onko asioilla yhtymäkohtia? Pitäisikö tätä tutkia?

Olisin odottanut laajaa keskustelua ja tutkimuksia sekä laskelmia siitä, millä tavoin voisimme välittömästi ja vastuullisesti kohdentaa tukitoimet kaikille ikäryhmille, tälle 30% joukolle oikea-aikaisesti.

Mielestäni tukea tarvitsevat olisi pitänyt huomioida ensin. Ei tarvita kummoista matematiikkapäätä, jotta voi havaita pulman.

Kohdentamalla rahat itse ongelman hoitamiseen, lapset ja nuoret hyötyisivät ja vältyttäisiin lähes 100 miljoonan euron veronkiristyksiltä ja ostovoiman leikkauksilta.

Mielestäni on välittömästi tarkasteltava tukitoimien laaja-alainen riittävyys. Lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat päivittäistä tukea, on kaikissa ikäryhmissä.

Pystyykö oppivelvollisuuden muutos sujuvoittamaan rakenteita siten, että ohjausta lisätään kaikille ikäryhmille?  Oppivelvollisuuden laajentamiseen käytetään rahaa 10 miljoonaa. Tuleeko tällä summalla kurottua kiinni aiemmat resurssipulan vaikutukset?

Olisimmeko voineet ratkaista tilanteen toisin?

Miten olisi maksuton varhaiskasvatus?
Pienemmät oppilasryhmäkoot?
Opinto-ohjauksen laajentaminen kaikille asteille?
Opettaja-erityisopettaja työparijärjestelmä? Lisää opettajankoulutuksen aloituspaikkoja? Opettajien palkkojen korottaminen? Työssäjaksamiseen satsaaminen?

Tehdäänkö oikeita asioita riittävillä tiedoilla? Pitääkö 6-vuotiaan odotella 2. asteen opiskeluaikaan saakka, ennenkuin saa apua? Sitähän tämä kärjistetysti tarkoittaa.