Tukitoimet on satsattava varhaisiin vuosiin välittömästi.
Varhaiskasvatuksella on suuri merkitys elämässä pärjäämiselle. Voit kysyä, miksi?
Vastaus on, että alle kouluikäisen ihmisenalun kehityksen vauhti on lähes käsittämätön, jolloin kasvatusympäristöllä on suuri merkitys.
Lapsen hermostorakenne kehittyy voimakkaasti alle kouluikäisenä luoden pohjan elämälle. Lapsi kehittyy erityisen nopeasti alle kouluikäisenä ja tarvitsee tällöin paljon kehoa liikuttavia monipuolisia touhuja. Esimerkiksi leikkiminen, liikunta, laulaminen, tanssiminen, piirtäminen, maalaaminen ja kirjojen lukeminen ja kuunteleminen ovat tällaisia monipuolisia touhuja.
Lapsen elämään tulisi kuulua harjoitella turvallisesti elämää varten lapselle ominaisella tavalla, yhdessä. Erilaisten lautapelien ja pihapelien kautta rakennetaan yhteyttä muihin ihmisiin, kokeillaan pettymysten sietämisetä ja sääntöjen noudattamista sekä sitä, miten tullaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Lapsen tulisi nauttia hetkestä, saada hyppiä, nauraa ja höpsötellä.
Kun lapsi toimii lapsenomaisesti eli liikkuu, kulkee ulkoilmassa ja tekee kehollaan erilaisia asioita, hänen hermostonsa rakenne moninaistuu ja vahvistuu.
Varhaiskasvatuksen tehtävä on luoda edellä mainittu suotuisa ympäristö ja olosuhteet. Ammattitaitoisten henkilöstön toimesta lapsuudelle varmistetaan paras mahdollinen ympäristö.
Varhaiskasvatuksen toiminta on johdonmukaista, systemaattista ja jokaista pientä hetkeä syvällisemmin ymmärtävää. Juuri tähän ’näkymättömään’ osaamiseen perustuu työn tuloksellisuus. Taustalla on laaja osaaminen kehityksen kulusta, oppimisen ja kasvatuksen kokonaisuudesta, jota kuvataan varhaiskasvatussuunnitelmassa.
Kotikasvatuksella on toisenlainen rooli, siellä jaetaan arkea, tuetaan kasvua ja koetaan kiukkuja, sillä arkinen elämä lapsiperheessä on monien toimien ja toiveiden ristiaallokkoa.
Lapsen väsymys, hellyyden tarve, epävarmuus ja kasvukivut ovat vanhemmille kovia oman kasvunkin paikkoja. Vanhemmuudelle varhaiskasvatus on tukijalka, jonka avulla lapsen ja koko perheen arkea sujuvoitetaan.
Näin lapselle varmistetaan myös laaja-alainen tuki tarvittaessa. Ja liikkumalla, leikkimällä, pelaamalla, taiteilemalla sekä laulamalla voidaan korjata pulmia, joita nousee esiin pienen lapsen ollessa kyseessä.
Olipa kyseessä kehityksen viive tai lapsen käyttäytymisen pulma – siihen voidaan vaikuttaa tehokkaammin kuin milloinkaan tämän vaiheen jälkeen. Siksi satsaisin erittäin paljon varhaislapsuuteen.