Sosiaalisessa mediassa on käynnissä keskustelu Kaukopään koulurakennuksesta. Koulurakennuksen säilyminen on ollut Raution kaupunginosayhdistyksen vahva tahto. Yhdistyksen halu kylän kehittämiseksi on valtava. Se innostaa.

Koulurakennus on upea. Maisemat ikkunoista ovat kauniit ja rakennus huokuu hienoa henkeä ja tunnelmaa. Tässä rakennuksessa on mielestäni valtava potentiaali. Mahdollisuuksia on monia: etätyö, juhlapaikka, musiointi, liikunta, nikkarointi, ruokalatoiminta. Rakennuksessa on jotakin taikaa, jonka aistii sisälle mentäessä. Arkkitehtuuri viehättää ja sisäilma tuntuu hyvälle.

Koulurakennus on edelleen kehittämisen arvoinen ja kelpoinen, koska kaavamuutos mahdollistaa tämän. Pro Kaukopään koulu Oy on olemassa. Sen tarkoituksena on ollut vahvistaa mahdollisuuksia ottaa koulurakennus uudenlaiseen käyttöön ja piristää aluetta. Tämä on asia, joka innostaa. Katson mielelläni tulevaisuuteen, jossa ihmiset haluavat erilaisia yksilöllisiä työpisteitä ja jossa pienet palvelualueet voivat viehättää elinvoimallaan. Historian kaipuu näkyy kaikkialla maailmassa, se yhdistää ihmisiä ja kutsuu katsomaan ja kuulemaan tarinoita.

Vielä ei ole myöhäistä. Suunnitelma on valmiina, toimijat ovat tosissaan ja mitä tahansa voi tapahtua. Suunnitelman toteutumiseen tarvitaan kuitenkin vahvaa yhteistä tahtotilaa. Tarvitaanko ihme, jotta tämä toteutuu?

Kaupunginosayhdistys on ehdottanut vuoden kokeilujaksoa, jolla se voisi pienin askelin vuokrata tiloja ja katsoa, mihin se johtaa. Tämä ei ole ollut aiemmin mahdollista. Onnistuuko tämä nyt, vaikeiden aikojen jälkeen. Onko meillä kykyä katsoa tulevaisuuteen historiaa unohtamatta, toteutuuko yhteistyö kaupungissamme?

Lilla Saaristo