Rasismi ei aina näyttäydy huutona kadulla tai avoimena vihapuheena. Se voi piillä arjen kommenteissa, eleissä ja asenteissa – niin hienovaraisena, ettei sitä edes huomata. Mutta se, ettei huomaa, ei tarkoita, ettei se satuta.
On vaikea ymmärtää rasismia, jos ei ole koskaan kokenut erilaisuutta. Vasta kun joutuu itse tilanteeseen, jossa on toisen silmissä “vääränlainen”, avautuu näkökulma, jota ei aiemmin nähnyt. Kommentti, joka yhdelle on harmiton vitsi, voi toiselle olla nujertava. Siksi suvaitsevaisuus ei ole pelkkää sananhelinää. Se on kykyä nähdä toisen kokemus.Tässä kohtaa haluan nostaa esiin sanan, joka on jäänyt liian vähälle huomiolle: sivistys. Sivistys ei ole vain koulutusta tai tietoa. Se on hyviä tapoja, empatiaa, arvostusta ja kunnioitusta. Se ei ole loukkaavaa, vihjailevaa tai syrjivää. Sivistys vaatii enemmän kuin olemista. Se vaatii ajattelua ja tekoja sekä oman käytöksen hallintaa.
Aikuisuutta on usein pidetty tämän synonyyminä, mutta nykytilanteessa en enää käyttäisi sanaa aikuisuus. Haluan käyttää sanaa sivistys. Se on valinta, joka näkyy siinä, miten kohtelemme toisiamme.Toivon jokaisen pysähtyvän hetkeksi ja muistavan tilanteen, jossa joku matki sinua loukkaavasti tai sanoi jotakin, mikä tuntui pahalta, nöyryyttävältä tai jopa häpeälliseltä. Se tunne on se, mitä rasismi aiheuttaa. Jos pystyy edes pienen hetken verran asettumaan tuohon tilaan, on jo mahdollisuus muuttaa omaa ajatusta ja käytöstä.
Rasismille ei ole sijaa. Sille ei tule antaa tilaa. Ei sanoissa, ei teoissa, ei ajatuksissa. Sivistys on tie pois rasismista.
Kirjoitus julkaistu 27.12.2025 Etelä-Saimaassa ja 14.1.2026 Uutisvuoksessa .
Kirjoittaja on imatralainen kasvatustieteen ja varhaiskasvatuksen maisteri, kaupunginhallituksen jäsen ja aluevaltuutettu.
